Virheitä tekemällä ja vuosin saatossa kertynyt kokemus auttaa tekemään oikeita ratkaisuja harjoittelun suhteen. Täytyy kuitenkin myöntää että helppoa se ei aina ole.
Heinäkuun alussa, viikko MM-kisojen jälkeen, osallistuin maantieajon SM-kisoihin Säkylässä. Nämä kisat olivat viimeiset kisat ennen kuin sallin itselleni lyhyen huilijakson. Tämä lepojakso teki hyvää etenkin pääkopalle. Kun pää on virkeä, niin myös kehokin toimii paremmin. Keho kun on se tärkein työkalu meille urheilijoille. Ilman toimivaa kokonaisuutta ei tulostakaan synny.
Lepojakso heinäkuussa ei tarkoittanut sohvalla makaamista. Liikuin toisella tavalla. Kävelin joka aamu maauimalaan ja uin kilometrin verran. Päivittäinen kävely, uinti ja auringonotto viikon aikana teki tehtävänsä. Jo monta päivää ennen uutta harjoitus- ja kilpailujaksoa odotin jo innolla pyöräilylenkille pääsyä. Onhan täällä Schwarzwaldissa upeat reitit ajella maantiepyörällä ja maastopyörällä. Myös kuin tilauksesta sää näytti parhaat puolensa ja mittari kipusi sinne kolmenkympin hujakoille. Olen kesäihminen ja viihdyn parhaiten 30+ keleissä.
Pari pitkää lenkkiä Schwarzwaldin maisemissa ja sen jälkeen lähdin Mittenwaldiin. Mittenwald sijaitsee Baijerin maakunnassa. Jyrkät vuoren rinteet kaunistavat seutua ja tällaiset vuoristomaisemat olisivat päivittäin silmiemme edessä kun Trans Alp karavaani eteni kohti Italian Riva del Gardaa.
Trans Alp on Euroopan suurin ja tunnetuin maastopyöräilyn etappiajo. Kisa ajetaan parettain ja minulla oli Saksalainen Carsten Bresser joukkuekaverina. Ajoimme mixed sarjassa ja pahin vastustaja oli Team Vaude, jossa ajoivat Sveitsin Milena Landtwing ja Saksan Martin Kiechle. Hyvällä ja tarkalla työllä viikon aikana pystyimme Carstenin kanssa voittamaan kuusi etappi ja kahdella etapilla sijoituimme toiseksi. Kokonaiskisan voitimme yli puolen tunnin turvin.
Carsten on muuten erittäin kokenut kilpailija. Hän on Saksalainen maastopyöräilyn elävä legenda ja minulle oli suuri kunnia saada ajaa hänen kanssaan. Hän on rauhallinen, ymmärtäväinen ja positiivinen henkilö. Nämä kaikki seikat vaikuttivat myös minun ajamiseeni. Olen ymmärrettävistä syistä se heikompi ajaja, mutta en kertaakaan joutunut hänelle sanomaan että hiljentäisi vauhtia. Hän on itsekin ollut uransa aikana siinä heikomman ajajan osassa ja tiesi erittäin tarkasti miten on ajettava. Usein näimme pareja missä toinen oli tosi tiukoilla ja toinen halusi koko ajan kiristää vauhtia. Monien ystävyys saattaa olla tällaisen viikon aikana erittäin kovilla.
Carstenin kanssa ei muuten hirveästi juteltu etappien aikana. Saattakohan syy olla siinä että suomalainen ei turhia juttele ei todellakaan. Olen puhelias ihminen, mutta meidän yhteistyö sujui vain niin hyvin että ei tarvinnut mitään sanoa. Ennen viimeistä etappia Carsten kuitenkin huomasi että nyt se Pia on aika hermona. Olihan matkaa maaliin enään noin 70 km ja voitto häämötti. Rauhallisella tavallaan hän vain sanoi minulle että ajetaan ihan iisisti. Ei meillä mikään kiire ole. Pidin myös siitä kuinka hän aina puhui me-muodossa, minustahan se kuitenkin kiinni oli kuinka kovaa ajoimme.
Varmasti moni ihmettelee miksi ihmeessä etappiajo ajetaan pareittain? Pyöräilyssä kun on tapana että yksi urheilija saa pukea johtajan paidan päälle. Kyse on turvallisuudesta. Ajamme vuoristossa missä sää voi hyvinkin nopeasti muuttua. Esimerkiksi tänä vuonna sää ei todellakaan ollut meidän puolellamme, vaan kahtena päivänä ajoimme lumisateessa. Silloin on parempi olla kahdestaan jos jotain tapahtuu.
Trans Alpista on nyt jo vierähtänyt lähes kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni levätessä ja flunssaoireita hoidellessa. Nyt olen taas saanut hyvän otteen harjoittelusta. Onneksi ei ole tänä viikonloppuna kisoja. On kerrankin aikaa harjoitella eikä vain ajella kisoja ja valmistautua seuraaviin.
Pia Sundstedt