Keskusta puuhaa välikysymystä hallituksen kuntapolitiikasta ja hioo näin asetta kunnallisvaaleihin, arvelee maanantaiaamun Ilta-Sanomat.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen mukaan hallituksen kaavailemat kuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat osa kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) "keskittämis- ja pakkoliitosohjelmaa", joka mitätöi viime vuosien ponnistelut lähipalvelujen turvaamiseksi.
Välikysymys on lähtölaukaus rankan eduskuntavaalitappion myötä oppositioon joutuneen keskustan kunnallisvaalikampanjalle. Presidentinvaalit keskusta on jo hävinnyt, vaikka puolueen presidenttiehdokkaaksi näillä näkymillä nouseva Paavo Väyrynen uskoo edelleen voittoonsa kuin pässi suuriin sarviinsa.
Presidentinvaalien ehdokasasettelun joukkokieltäytymiset ja puheenjohtaja Mari Kiviniemen ilmeinen vastuunpakoilu ovat nakertaneet keskustan citykepulaisen johdon uskottavuutta, ja nyt politiikkaan tarvitaan jäsenistöä yhdistäviä teemoja.
Eurolla ei kriisiä
SDP:n entinen kansanedustaja Kalevi Olin luottaa edelleen vahvasti euroon ja EU:n tulevaisuuteen Uutispäivä Demarin kolumnissaan.
Vaikka muutama unionin jäsenmaa on ajautunut talous- ja velkakriisiin, ei EU sinänsä kuitenkaan ole vakavassa kriisissä, ei myöskään euro. Ongelmaksi on muodostunut se, että jäsenmaittensa talouspolitiikkaan vaikuttamiseksi unionilla ei yksinkertaisesti ole nykysäännöksin riittäviä valtuuksia.
Vaikuttamisessa on kysymys EU:n johtamisjärjestelmien kehittymättömyydestä. Esimerkiksi unionin puheenjohtajan eli presidentin toistaiseksi lähes näkymätöntä roolia on syytä hämmästellä. Vasta nyt Herman Van Rompuy on liikkeellä. Onko ajankohta jo myöhäinen? Miksei hänen toimistaan ole kuultu aikaisemmin?
Arvioni on, että jäsenmaiden on ryhdistäydyttävä unionin kehittämiseksi. Ranskassa on käynnistynyt julkinen keskustelu federalismista talouspolitiikassa. Suomi on tunnetusti sitä mieltä, kansallisilla parlamenteilla on oltava tärkeä tehtävänsä unionipolitiikassa. Tähän asti Suomen linja on toiminut. Tulevaisuus voi kuitenkin tuoda muunlaisia tuulia EU-politiikkaan.
Tarjolla käytetty diktaattori
Kuka ottaisi käytetyn diktaattorin, kyselee Aamulehti. Libyan vallasta syösty diktaattori, eversti Muammar Gaddafi, on nyt poliittista ongelmajätettä, jonka ottaisi halukkaasti vastaan vain yksi taho.
Libyan uudet vallanpitäjät etsivät kiihkeästi Gaddafia ja hänen perhettään, josta osa pääsi pakenemaan naapurimaahan Algeriaan. Heidät halutaan Libyaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Aamulehti pohtii Gaddafin mahdollista pakopaikkaa ja toteaa, että Saudi-Arabia olisi siinä mielessä sopiva, että se on aikaisemminkin tarjonnut turvasatamaa syrjäytetyille johtajille. Tunisian presidentti Zine al-Abidine Ben Ali on jo siellä, ja esimerkiksi Ugandan edesmennyt johtaja Idi Amin eli viimeiset päivänsä siellä.
Saudi-Arabia on Gaddafille kuitenkin sikäli hankala pakopaikka, että hän on aiemmin solvannut maan kuningasta Abdullahia Britannian luomukseksi ja Yhdysvaltain suojatiksi. Se saattaa viilentää vastaanottoa, jos Gaddafi ilmaantuu anomaan turvapaikkaa saudeilta.