SDP:n mediakritiikki on suivaannuttanut tänä aamuna useamman lehden. Oulussa ilmestyvä sanomalehti Kaleva toteaa, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) väitti median vaikuttaneen siihen, miten Suomea kohdellaan nyt Euroopassa.
Urpilaista säesti puoluetoveri, ulkoministeri Erkki Tuomioja. Hänestä suomalaismedia on jotenkin pettynyt siihen, että Suomi olisi saamassa läpi toivomansa ratkaisun. Ja tämän vuoksi media olisi oikein lypsämällä lypsänyt lausuntoja muista euromaista.
Ei uskoisi, että noinkin kokenut politiikan konkari kuin Tuomioja alentuu näin alamittaisiin heittoihin. Hän tietää varsin hyvin, että median normaaliin työtapaan kuuluu selvittää, mitä eri osapuolet ajattelevat asioista.
Luulisi, että tällainen työtapa kuuluu myös päättäjille, etenkin kun kysymyksessä on ratkaisu, jonka lopulliseen hyväksymiseen tarvitaan muiden euromaiden tuki.
On mahdotonta ajatella, että Suomen vakuuspaketin torpannut Saksan liittokansleri Angela Merkel sen paremmin kuin ratkaisuun nihkeästi suhtautuvat pienempien Euroopan maiden johtajat marssisivat suomalaismedian tahdissa.
Vakaussotku on niin puhtaasti poliitikkojen itsensä rakentama, että siitä on turha osoitella muita. Medialla on toki vaikutusvaltaa, mutta rajansa ne ovat senkin vallalla, Kaleva kirjoittaa.
Myös Kuopiossa ilmestyvä Savon Sanomat on tuohtunut demareiden kritiikistä. Savon Sanomien mukaan Urpilaisen ja Tuomiojan pitäisi ymmärtää, että uutispalstoillaan tiedotusvälineet vain kertovat, mitä muualla Euroopassa Suomen vakuuksista ajatellaan. Se lienee uutinen millä kriteerillä tahansa mitattuna.
Pääkirjoituksissaan sanomalehdet ottavat kantaa. SDP:n kannalta on luonnollisesti ikävää, että sävy on poikkeuksetta ollut kriittinen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään moitittavaa tai kummallista. Riippumaton lehdistö muodostaa itse kantansa.
Kansallista etua ei määritellä SDP:n puoluetoimistossa, ei edes hallitusohjelmassa. Sitä ei myöskään määritellä sanomalehtien pääkirjoitustoimituksissa. Erilaisten mielipiteiden esittäminen on yhteiskunnallista keskustelua, jota on hyvä käydä, Savon Sanomat kirjoittaa.
Keskusta laskeva kannatus puolestaan mietityttää Maaseudun tulevaisuutta. Lehden mielestä keskustan esiintymisestä julkisuudessa saa helposti kuvan, ettei puolueelta onnistu tällä hetkellä onnistu oikein mikään. Kuva ei välttämättä ole kovin väärä. Viiden kuukauden kuluttua käytävät presidentinvaalit on keskustassa nähty ensimmäiseksi mahdollisuudeksi nostaa kadotettua profiilia ja aktivoida puolueväkeä.
Toistaiseksi valmistautuminen presidentinvaaleihin ei ole ainakaan kirkastanut puolueen julkikuvaa. Mari Kiviniemen luotsaama keskusta ui tällä hetkellä syvällä. Puolue hakee uutta nousua oppositiosta, mutta kriisin keskesllä arvostelu puoluejohtoa kohtaan kiihtyy.
Kiviniemen kannalta tilanteen haltuunotolla alkaa olla kiire. Sen ensimmäinen vaihe on presidenttiehdokkaan valinta, jossa pitäisi yltää tähän saakka nähtyä huomattavasti parempiin tyylipisteisiin. Toinen keskeinen kysymys on löytää puolueelle selkeä yhteinen suunta ja tahto toimia.
Seinäjoella ilmestyvä sanomalehti Ilkka pohtii keskustan presidenttiehdokasta. Lehti siteeraa Anneli Jäätteenmäen (kesk.) tämänaamuista blogia, jossa Jäätteenmäki varoittaa keskustan jäävän kymmenen prosentin puolueeksi, ellei se osaa kunnioittaa eri lailla ajattelevia.
Jäätteenmäki toivoo puolueensa olevan kiitollinen Paavo Väyrysen ehdokkuudesta, sillä ilman Väyrystä voisi keskustan pelikenttä olla tyhjä.
Ilkka toteaa, että Jäätteenmäen omaa vastausta ehdokkuuteen vielä odotellaan. Sillä välin kunniapuheenjohtaja Väyrynen kiertää maakuntia ja kokoaa saleihin runsaasti kuulijoita, kokenutta järjestöväkeä, mutta myös uusia ihmisiä. Väyrysestä kiinnostuneiden määrä saattaa olla yllätys kaikille muille paitsi Väyryselle itselleen.
Ehdokkaan lämmittelykierros voi synnyttää ilmiön, joka edetessään vie tilaa Timo Soinilta (ps.). Muiden kieltäydyttyä Väyrysestä on todennäköisesti tulossa keskustan ehdokas. Ellei hänelle löydy haastajia omasta puolueestaan, hän ilmeisesti edustaa sitä, mitä keskusta nyt haluaa.