Joka populismiin tarttuu, se populismiin hukkuu. Näin raamatullisesti otsikoi pääkirjoituksensa Helsingin Sanomat. Se ei usko muiden EU-maiden varsinaisesti kostavan vakuusjärjestelyillä sooloilleelle Suomelle, mutta välittävän kuitenkin vähemmän siitä, mitä Suomi tulevaisuudessa haluaa.
”Kun pääministeri Jyrki Katainen nousee unionin huippukokouksissa kertomaan Suomen tavoitteista, hänet nähdään vielä pitkään sen maan edustajana, joka haluaa rusinat ja jättää pullan muille.”
Kova ja itsekäs linja voidaan toki valita, jos kyse on elintärkeästä kansallisesta edusta, mutta nyt kyse oli lyhytnäköisestä sisäpolitiikasta, lehti aprikoi.
”Oli luvattava jotain kansaan menevää vaalien alla ja hallitusta muodostettaessa, jotta perussuomalaiset eivät jyräisi jalkoihinsa. Yksinkertaistuksia vastaan taisteltiin yksinkertaistuksilla, populismia vastaan populismilla.”
Suomea ei voi Helsingin Sanomien mielestä jättää Kreikan tukipaketin ulkopuolelle, eikä Suomen hallitus voi kasvojaan menettämättä luopua vakuusvaatimuksista. Lehti huutaakin apuun EU-komissiota, jonka on selvitettävä vielä kerran, voisiko koko euroalue saada lainojensa takauksille "edes jonkinlaiset vakuudet”.
Kataiselle Rafael Paasio -mitali
Meillä SDP näyttää olevan valmis tuhlaamaan kaiken Paavo Lipposen ja Erkki Liikasen keräämän mainepääoman EU:ssa lunastaakseen vaalilupauksen, jolla ei edes tukittu vuotoa perussuomalaisiin, täsmäiskee
Iltalehti.
Sisäpolitiikkaa oli myös se, että Saksa ilmoitti vastustavansa Suomelle luvattuja vakuuksia. Saksaa ei voi kuitenkaan ohittaa, sen talouden varassa Euroopan nousu kriisistä pitkälti on, Iltalehti kirjoittaa.
Mitä koko vakuusvaatimukset pitkin hampain nielleen kokoomuksen johtajan, pääministeri Jyrki Kataisen toimintaan tulee, ”Katainen on ollut niin lojaali hallituskumppanilleen, että ansaitsisi demarien Rafael Paasio -mitalin”, Iltalehti kirjoittaa.
Talouskasvu paras vakuus
Hallituksen vakuusvaatimukset eivät saa oikeastaan yhdeltäkään pääkirjoitustoimittajalta ymmärrystä. Seinäjokelaisen Ilkan mielestä vaatimukset veivät koko keskustelun sivupolulle.
”Ei ymmärretty, että valtion ottaman lainan takaisinmaksun paras tae on, että maan talous pyörii ja sitä verotetaan.” Ilkka monen muun lehden tavoin on sitä mieltä, että jos Suomi toimillaan nyt murtaa euroalueen yhtenäisyyttä, on sen aikaansaamat vahingot paljon isommat kuin mahdolliset luottotappiot Kreikassa.
Ilkan pääkirjoituksessa vaaditaan nyt, että Suomen olisi pitänyt käyttää aika ja vaiva siihen, että ongelmamaat saadaan uudistamaan taloutensa, keräämään verona ja hoitamaan asiansa. Sen sijaan hallitus lähti kompastelemaan sivupoluille.
Kiista vanhuspalvelulaista
Vanhuspalvelulaista on syntynyt myrsky vesilasissa. Edellinen vastuuministeri Paula Risikko on nykyisen vanhustenhoidosta vastaavan ministerin Maria Guzenina-Richardsonin kanssa eri mieltä siitä, tarvitseeko laki vielä jatkovalmistelua vai ei.
Asiasta kirjoittava Uutispäivä Demari tulkitsee asian niin, että Risikon on vaikea hyväksyä sitä, että vanhusten asemaa parantava laki ei tulisikaan sulaksi hänen hattuunsa.
Uutispäivä Demari puolustaa demariministeri Guzenina-Richardsonin jatkovalmisteluaikeita sillä, että lausuntokierros oli yhä meneillään hallituksen vaihtuessa.
”Ei olisi hyvän hallintotavan mukaista vaivata lausunnonantajia turhaan ja jättää hyödyntämättä koko palaute.”
Lehden mukaan asiantuntijalausunnoissa toivottiin jämäkkyyttä henkilökunnan määrää ja hoidon laatua koskeviin mitoituksiin, ja juuri näihin asioihin uusi ministeri aikoo puuttua.
Huolellinen valmistelu jouduttaa lain etenemistä, kehuu Uutispäivä Demari muistuttaen että eduskunta on liian usein joutunut korjailemaan lainvalmistelun puutteita.