Monilla on rahaa. Monilla on myös miehekäs määrä lainaa. Moni mies harppoo kohti uutta Avensista, mutta silti suunta puuttuu. Jos en ala harrastamaan gastronomiaa ja ruokahifistelyä, niin saatan tehdä sen päätöksen, että käytän koko loppuelämäni pelaamalla Angry birds- peliä. Siihen keski-ikäinen jää koukkuun. En ehkä tule onnelliseksi, mutta teen uuden ennätyksen.
Ennen kaikkea oli rajallinen määrä. Lukuunottamatta järviä joihin hukkua ja metsiä joissa huutaa. Mutta siis tarkoitan tarvikkeita. Kondomeita oli kahta merkkiä, samoin ketsuppia. Levitteitä kolmea ja housumalleja yhtä. Nyt kaikkea on liikaa. Se tekee ihmisestä surullisen. Arjen valintoihin pitää käyttää paljon aikaa ja energiaa. Se kaikki on pois rakkauden töistä ja maailmankirjallisuuteen perehtymisestä. Koko ajan väsyttää. Tämä runsauden sarvi, jonka valtaisa tuotantoteollisuus on pienen ihmisen Bermudan kolmioksi pykännyt. Sinne sarveen hukkuvat todelliset halut ja haaveet kuin kaikuna öiseen vaaramaisemaan.
Kaikkea on liikaa. Se on meidän suuri tragediamme. Se suo upottaa jo pelottavasti. Ihmisiä on liikaa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Viihdeuutisia on liikaa. Niitä on niin paljon, että ne eivät enää viihdytä. Ultraohuita kinkkusiivuja on niin paljon, että niiden alle meinaa kaupassa hukkua. Ne huutavat mykkänä, mutta kovaa, lisäaineettomuuttaan, luomuuttaan ja 30 prosentin ylimääräyllätystä. Missä on eurogouter-Turunen ja nöyränä kädessä lepäävä makkaratanko. Siitä otettiin paksu siivu, kun tultiin ulkoa ja oli kova nälkä.
Vaihtoautoja on niin paljon, että en halua enää niistä yhtäkään. Leipiä on sadoittain, myös karppaajille sopivia! Taidan alkaa leipoa itse. Paidassani lukee jotain, mitä en ymmärrä. Olen teeskennellyt jo vuosia, että ymmärrän jotain tv-uutisista. Uutisia on niin paljon, että kohta ei ole uutisia. Olen iloinen, että pysähdyin viime lauantaina katsomaan Keiteleeseen maalattua hopeista täysikuun siltaa. Topi Sorsakoski oli juuri kuollut. Hän oli manuaalinen mies. Minulla on ikävä semmoisia miehiä.
Jotkut sietävät yltäkylläisyyttä yllättävän hyvin. He vaihtavat autoa, vaimoa ja golfbägimerkkiä tasaisesti. He rakennuttavat uuden talon. Raha löytyy, se ei ole ongelma. Jääkaapissa on englantilaisia oluita. Minäkin saan maistaa yhtä. Pelkään, että läikytän. Läikyttäjä on luuseri. Läikyttäjän jäljiltä sohva näyttää eletyltä ja muuten eheässä maailmankuvassa on märkivä avohaava.
Uusissa taloissa on kaikki. On valokuitua, on hälytysjärjestelmä, spa-osasto, lattianreunassa integroitu rikkaimuri, sata energiansäästölamppua ja se humina joka saa sinut pysähtymään nanosekunniksi ei tule päästäsi vaan koneellisesta ilmanvaihdosta. Talo on älykäs. Sen anturat haistelevat. Ne eivät suoraan haistattele sinulle, mutta Ihmiselle saattaa tulla hetkeksi alemmuuskompleksi.
Hehkulamput kielletään. Hehkulamppu on yksinkertainen keksintö, mutta sen hehku on ollut tärkeä. Se on myyty vaatimattomassa pahvissa ja se on tuonut valon. Nyt se muistuttaa meitä manuaalisesta maailmasta. Ajasta, jolloin tietotekniikka ei haiskahtanut jumaluudelta vaan turhalta väkräilyltä.
Olen nähnyt kaupassa miehen hamstraavan hehkulamppuja koriinsa. Hänellä oli hätä. Hänen silmänsä kimmelsi. Hän haluaa elää vielä hetken keräilytaloudessa. Se sama mies menee huomenna sienimetsään. Hänen kasvonsa hehkuvat.