Keskusrikospoliisi tutkii, liittyykö venäläisten suuriin maakauppoihin Suomessa rahanpesua tai muuta rikollisuutta. MTV3:n 45-minuuttia ohjelma on ansiokkaasti kiinnittänyt asiaan huomiota. Keskusrikospoliisi toteaa Helsingin Sanomissa järjestäytyneen rikollisuuden hallitsevan maassamme satoja yrityksiä. Nämä pimeät puuhastelijat ovat puolestaan enimmäkseen suomalaisia.
Ulkomaisten, lähinnä venäläisten aktiivisuudesta hankkia Suomesta jymyrahalla kiinteistöjä on puhuttu vuosia. Tapahtumaa ei ole tunnustettu ongelmaksi, koska venäläiset sijoittajat ovat tuoneet myönteistä aktiivisuutta monille seuduille. Liikkeellä on kosolti rehellisiä yrittäjähenkisiä osaajia. Mutta löytyy kiusallinen määrä tapauksia, joissa suurisuuntaiset lomakylä- ja hotellilupaukset ovat silkkoja humpuukipuheita. Kunnat ovat suhtautuneet näihinkin häärijöihin myötäsukaisesti, kun uusien työpaikkojen tarve on mittava samalla kun väestökato riivaa ja talous painii ahdingossa.
Sinisilmäisyys sietää karistaa. Kiinteistö- ja yrityskauppojen selvittämiseen ovat perusteet, olivatpa työskentelijöinä suomalaiset, venäläiset tai muunmaalaiset. Valtioiden rajojen madaltuminen ja tietoliikenteen edistyminen ovat avanneet avarat ulapat hyville ja huonoille yrittäjille ja hankkeille. Monissa valtioissa mafia ja korruptio ovat arkieloa. Tätä ikävyyttä ei totisesti kaivata Suomeen.
Venäjä seuraa tarkkaan alueensa maakauppoja. Ulkomaisilla toimijoilla ei ole edes lupa saada omistukseensa mitä ja mistä vain. Viranomaiset ottavat käytänteissä huomioon valtion yleisen edun.
Suomessa tarvitaan lainsäädännöllisiä täsmennyksiä seurannan helpottamiseksi. Kansainvälinen ja kotoinen talousrikollisuus on yhä kekseliäämpää, joten viranomaisilla on oltava riittävät menetelmät laillisuuden ja hyvien tapojen valvomiseksi. Kansainvälisyys ei oikeuta hölmöilyyn, oman maan ja kunnan etujen mahdolliseen vaurioittamiseen. Kansainvälisyydestä, aivan niin kuin kaikista muista asioista, on hyödynnettävä suotuisat piirteet ja on estettävä rikollinen kolttostelu.
Keskusrikospoliisin sarka on mutkikas. Kaikkea ei kyetä perkaamaan, mutta ilmiöön paneutuminen tuonee ajallaan töitä tasavallan hallitukselle, eduskunnalle, valtion ja kuntien hallinnolle.
Ministeri ei ole kuntaliitosten diktaattori
Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen häärii suurkuntien muodostamisessa. Hän tuntuu valmiilta melkein mihin keinooon tahansa hallitusohjelman tavoitteen saavuttamiseksi.
Ministeri seuraa kiinnostuneena Konneveden ja Laukaan keskusteluja. Konnevedeltä käydään yleisesti työssä Äänekosken seudulla. Ministeriä viehättäisi Konneveden ja Äänekosken niputus.
Todellisuudessa Konnevedeltä suuntaudutaan tärkeissä asioinneissa Jyväskylään, Laukaan naapuriin. Mitään mieltä ei liene Konneveden ja Jyväskylän liitoksessa, joten idea kahden maaseutuvaltaisen rajanaapuruksen Laukaan ja Konneveden kapasiteetin kokoamisesta on järkevämpi kuin Helsingin Senaatintorin kupeelta saattaa näyttää.
Suomessa on kunnallisen itsehallinnon luja perustuslaillinen perimä. Valtioneuvosto ohjailee monia asioita, mutta kuntalaisten tahdon kunnioittaminen on kansanvallan olennaisuus. Suomi tarvitsee toimivat ja identiteetilliset kunnat, joissa on erilaisuuksia, eikä valtiolliselle kuntadiktaattorille löydy sijaa. Jos joku dogmaatikko, herra tai rouva puhdasoppisuus, miekanheiluttajaksi pyrkii, hän runtelee demokratiaa ja tuskin onnistuu aikeissaan.
Konneveden asukkailla ja valitsemillaan vastuunkantajilla on oltava oikeus ratkaista kumppaninsa. Ulkopuolisille on samantekevää, kallistuuko Konnevesi Äänekoskelle vai Laukaaseen. Molemmat ovat kelvollisia malleja. Toteutus edellyttää molempien osapuolten yksituumaisuutta.
Harri Holkeri, suuri suomalainen
Valtioneuvos Harri Holkerin kuolema 74-vuotiaana siirtää kiitolliset ajatukset aikamme yhden suuren suomalaisen elämäntyöhön ja persoonaan.
Harri Holkeri oli sinivalkoisuuden ilmentymä, ihminen, jolle isänmaan vapaus, onni ja menestys olivat määrääviä arvoja. Hän luotsasi puolueensa kokoomuksen turvallisuuspoliittisesti paasikiviläiskekkoslaisuuteen. Hän hankki tasavallan presidenttien Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen arvostuksen. Koivisto osoitti luottamustaan Holkeriin nimittämällä hänet pääministeriksi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien hallitukseen keväällä 1987. Hallitusvaihtoehdot kasvoivat. Demokratiamme tervehtyi.
Holkeri oli suomalainen aito mies sanan parhaassa tarkoituksessa. Keski-Suomen pääministerivierailullaan hän kertoi henkilöautossa juteltaessa, miten vaikeaa on jossakin tilanteessa ilmaista itseään. Hän muisteli isänsä syntymäpäivää Toijalassa. ”Liikutuin kyyneliin niin, että jouduin lopulta sanomaan: rakas isäni, minä en pysty jatkamaan puhettani, mutta Sinä tiedät ajatukseni.” Koskettava tarina painui kuulijan mieleen pysyvästi. Maalla oli jäyhä, mutta sydämeltään ja katsannoltaan lämmin pääministeri.
Harri Holkeri toimi Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen kunniaksi vuosi sitten Jyväskylään pystytetyn patsaan hanketoimikunnan puheenjohtajana. Kun hän kuuli Jyväskylän Työväenyhdistyksenkin osallistuvan muistomerkin rahoitukseen, valtioneuvos sanoi: ”Tämä on todella tärkeä tieto.” Holkeri kunnioitti maakuntien menestyksen puolesta työskentelijöitä. Pohjois-Karjalan maaherran Esa Timosen vaikuttavuuden hän mainitsi mieluusti.
Demokratian arvostuksesta vielä esimerkki. Pääministeri Holkeri esiintyi avoimessa kansalaistilaisuudessa Jyväskylän Kunnallistalossa. Muuan kuulija käytti asiattoman, pääministerin henkilöön liittyneen loukkaavan puheenvuoron. Holkeri lausahti vain: ”Niin, tämä puheenvuoro todella osoittaa, kuinka vapaa meidän maamme Suomi on.”