Ääriliikkeiden nousu on torjuttava tolkullisilla keinoilla. Norjalaisten avoimuus kelpaa malliksi Suomelle. Keskustan sekasortoisuus näkyy nimipoliitikkojen, Pauli Saapungin ja Aino Suholan, hypyssä Sauli Niinistön presidenttirekeen, vaikka keskusta ei ole vielä asettanut omaa ehdokastaan.
Norjan surulliset tapahtumat kuuluvat äänekkäinä Suomen poliittisessa keskustelussa. Varsinkin ääripiirteisen oikeistolaisuuden nousua pelätään. Vihapuheille, nimettömälle nettikirjoittelulle ja aseiden hallussapidolle halutaan asettaa rajoja. Kaikki tämä on ymmärrettävää. Tulkinnoissa tarvitaan silti tolkkua.
Nettikirjoittelun luisuminen nimettömäksi saastuttaa sisältöjä. Alhaisimmat tunnot laukkaavat. Nimettömänä passaa iskeä ihmisiä. Jos omalla nimellä pitäisi ottaa kantaa, näkemykset olisivat useimmiten säädyllisiä.
Media on nuiva nimelliseen käytäntöön, koska tällöin mielipiteenilmaisu kuulemma lakkaa. Ovatko nimettömät ala-arvoiset näkemykset julkaisemisen arvoisia? Eikö sivistyksestä sietäisi huolehtia myös netissä?
Populististen oikeistopuolueiden nousu on yleiseurooppalainen ilmiö. Se tunnetaan Hollannissa, Ranskassa, Tanskassa, Norjassa ja nyt perussuomalaisten myötä Suomessa, sekä muissa valtioissa. Näiden puolueiden läheskään kaikki äänestäjät eivät suinkaan ole oikeistolaisia ja rasisteja, mutta he kokevat tuttujen puolueiden unohtaneen rivikansan näkemykset. Hätähuudoksi ja protestiväyläksi kelpaavat populistiset liikkeet, kun vakaat vaikuttamisen väylät ovat tukkiintuneet.
Ääriliikkeiden nousu, olkoon se vasemmalla tai oikealla, loukkaa kansanvaltaa ja ihmisarvoa. Sen torjumiseksi on työskenneltävä.
Torjuminen ei onnistu kieltämällä maahanmuuton ilmeiset ongelmat eikä ylistämällä sokeasti Euroopan unionin rakentumista liittovaltioksi. Ne synnyttävät pitkälle toteutuneina kansallisvaltioiden uuden nousun nälän. Massiivisesta propagandasta huolimatta ei loihtunut neuvostokansalaista. Ei ole myöskään euroihmistä. On vain saksalaisia, ranskalaisia, suomalaisia ja lukuisan muun kansallisuuden yksilöitä. Identiteettien kieltäminen tuottaa onnettoman tuloksen. Euroopan tämänhetkisen valtaeliitin olisi otettava järki kunniaan. Kansaa kuuntelevilla linjauksillaan ne parhaiten suojelevat Euroopan demokratioita ja erilaisten ihmisten kunnioitusta.
Norjan avoimuus esimerkillistä
Norjalaiset ilmentävät suruaan ihailtavan sivistyneesti. Menetykset yhdistävät. Erityisen suosituksi on kohonnut työväenpuolueen puheenjohtaja, pääministeri Jens Stoltenberg. Hän on ilmaissut aidon ihmisen tavoin surua ja järkytystä sekä kannustanut kansakuntaa demokratiaan ja avoimuuteen, vaikka paineet käytänteiden tiukentamiseen ovat suuret. Pahuuteen vastataan hyvyydellä samalla kun tehostetaan turvallisuutta.
Surmattujen 77 ihmisen nimet on julkaistu maan mediassa. Lukuisat ulkomaiset mediat ovat tehneet samoin. Näin kunnioitetaan elämänsä menettäneitä uhreja ja inhimillistetään tunteita.
Suomi elää kaukana Norjasta avoimuudessa, vaikka se on pohjoismainen kansanvalta. Suomessa on tietoisesti kavennettu julkisuutta, myös onnettomuuksien ja rikosten uhrien henkilöyden kertomisessa. Kieltomentaliteetti muokkaa yhteiskuntaamme kasvottomaksi, tunnottomaksi ja sulkeutuneeksi.
Keskusta murskataan toivotalkoissa
Puolueiden mittelö kuuluu kansanvaltaan. Kiivaus vaihtelee. Äärioikeisto väkivaltaisuuksineen rellesti 1930-luvulla. Sotien jälkeen laitavasemmisto kokeili rajoja. Kaikissa näissä ja useissa muissa vaarakäänteissä vakauttavina voimina toimivat sosiaalidemokraatit ja maalaisliitto-keskusta.
1980 -luvun avautuessa kokoomuslaisia hyppeli keskustaan, kun he olivat pettyneitä puolueeseensa ja keskusta avasi ovia. Eeva Kuuskoski oli nimekkäin siirtyjä.
Nyt kokoomus meloo toivotalkoillaan keskustan vesillä, kun se näkee, aivan oikein, keskustan sisäsortoisuuden. Presidentinvaali on alkuerä. Juurtumattomia etsitään. Ja keskustalaisia liukuu naapuriin: ”Sauli soitti. Suostuin” tai "Lupauduin, kun tuli Saulin kanssa puhutuksi.” Näin homma sujuu, kun jokin on eksytyksissä sielussa.
Keskustan kaksi senioria on hypännyt Sauli Niinistön listalle. Kuusamolainen 16 vuoden parlamentaarikko maakuntaneuvos Pauli Saapunki ja keskisuomalainen kahden kauden edustaja Aino Suhola suosittavat Niinistöä, vaikka vielä ei edes tiedetä, kuka on keskustan ehdokas. Vimma kokoomukseen henkii silmiinpistävänä.
Tunnettujen ihmisten ratkaisut noteerataan. Molemmat siirtyjät ovat lusikoineet hunajaa auringon porotuksessa keskustan listoilla, mutta into sammui, kun meno äityi viimaksi.
Tuskin aiemmin Keski-Suomessa on jonkin puolueen entinen kansanedustaja rynnännyt naapurin presidenttiehdokkaan taakse jo alkumetreillä. Suhola sutii historiaan.