Keskusta painii vakavassa kuihtumisen uhkassa. Sen kannatus tarpoo historiallisen matalana. Mikäli selkeä käänne nousuun ei näy kevättä 2012 ennen, puolue kadottaa uskottavuuttaan yhä roimemmin ja kärsii kuntavaaleissa uuden kipeän tappion.
Taloustutkimuksen kesäkuinen mittaus Yleisradiolle kertoo keskustan painuneen vajaaseen 14:ään prosenttiin. Puolueesta on irronnut puoli prosenttiyksikköä kuukaudessa. Perussuomalaiset ponnahtivat suurimmaksi 23:lla ja kokoomus ylti hopealle 21:lla prosentillaan. SDP saavutti 18 prosenttia, missä on miinusta 0.7 prosenttiyksikköä toukokuusta.
Perussuomalaisista tuntuu kasvaneen ihmisten hellikki. Ylivelkaantuneiden maiden tukeminen ja suomalaisen eliitin etujen kahminta ruokkivat protestia. Vain ihme estää perussuomalaisia kourimasta jymypotin kuntavaaleissa. Perussuomalaisia arvioitaessa on muistettava kansalaisten tyytymättömyyden purkautuvan nimenomaan Timo Soinia kannattamalla. Tämä on kohottanut pilviin puoluetta, mutta lähes yhtä rutakka alasluisu on ajallaan mahdollinen.
Sosiaalidemokraattien jumiutuminen vajaaseen 20:een prosenttiin ilmentää yhteiskunnan rakenteiden muuttumista. Toimihenkilöistynyt ja yksilöllistynyt väestö ei nojaa työväenpuolueeseen entiseen tapaan. SDP:n haaste on yhtä ankara kuin keskustalla. Lokoisimpana huominen avautuu kokoomuksella, jonka kaupungistunut, hyvin koulutettu ja toimeentuleva väenosa mieltää lähiomaisekseen.
Puoluekenttä on säilynyt kovin vakaana vuosikymmenten halki. Tuhteja heilahduksia on eri vaaleissa nähty, mutta tutut puolueet ovat pysyneet keulilla.
Ennustaminen sisältää erehtymisen riskin. Yksi mahdollisuus on, että perussuomalaisten järistys on vain vuosituhannen alun juonne, jonka tasoituttua kokoomus, keskusta ja SDP jatkavat vakiintuneina ykköstoimijoina. Toinen vaihtoehto on liukua Ruotsin tielle, jossa oikeisto imee liittolaiset ympärilleen ja ottelee paalupaikasta sosiaalidemokraattien ja heidän apuvoimien kanssa. Tämä tietäisi keskustan alistumista kokoomuksen lisukkeeksi Vasemmistoliitto ja vihreät ehkä ryhmittyisivät SDP:n vanaveteen.
Keskusta on pysynyt kauan suurena Urho Kekkosen perintönä. Kekkosen keskusta piirtyi maakuntien ravakaksi etupaimeneksi, joka vaikutti korkeakoulujen ja yliopistojen rakentamiseen maan eri puolille. Sama henki ulottui teollistamiseen, sivistys- ja sosiaalipolitiikkaan. Väkevä vaikutus oli turvallisuuspolitiikalla, jossa Kekkonen seurasi edeltäjänsä J. K. Paasikiven oppeja, arkitilanteiden mukaisesti.
Viime vuosien keskusta on hukannut mukaansa tempaavuuden. Se ei erotu kokoomuksesta juuri millään lohkolla. Nyökkääjyys selittää tappiokierteen. Mikäli se jumottaa tässä tyylissä, muutaman vuoden kuluttua kannatus painuu yksinumeroiseksi, reilusti alle kymmeneen prosenttiin. Jos yksilön aktiivisuus tai passiivisuus näkyvät tuloksissa, tämä totisesti pätee myös puolueisiin.
Niinistön presidenttitie vauhdissa
Sauli Niinistön ilmoittautuminen presidenttiehdokkuuden tavoittelijaksi oli odotettu uutinen.
Niinistön taakse ryhmittynee hänen toiveittensa mukaisesti puoluerajat ylittävästi kansaa. Tahdin lyö kokoomus.
Niinistö mielletään omaperäiseksi tuumaajaksi siten kuin Mauno Koivisto. Hän fundeeraa Suomen ja muun maailman ilmiöitä kiehtovasti. Turunmurteisuus puree. Hän kritikoi poliitikkoja ja ahnasta eliittiä.
Niinistön valinta seuraavaksi tasavallan presidentiksi on todennäköistä. Hän voi saada enemmistön äänistä jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä ei ole varmaa, sillä lähikuukausina tapahtuu paljon, odottamatontakin. Kilpailijoiden päästyä vauhtiin suosionumerot tasoittuvat. Lopputulemaa tämä tuskin keikuttaa, vaikka aiemmissa suorissa presidentinvaaleissa moni suosikki on kadottanut hohtonsa tosikilvan käynnistyttyä.
Puolustusvoimain toimintakyky turvattava
Puolustusvoimat kohtaa säästämisen paineet.
Sotilaiden koulutuskeskusten varuskuntien määrä kuurnitaan. Keuruun kohtalo huolettaa. Ikäluokkien pieneneminen suosii karsimisia, jotka runtelevat usean sotilaskunnan tasapainoa. Varuskunnat eivät ole aluepolitiikkaa, mutta Suomen kokonaispuolustus ja maanpuolustushengen vaaliminen edellyttävät maan eri puolilla sijaitsevia varuskuntia.
Palvelusaikaa harkitaan. Hallitusohjelman sanontojen uskotaan viittaavan jopa neljän kuukauden palveluun, kun nyt minimi on kuusi kuukautta. Taannoin armeijan käyminen vei vähintään kahdeksan kuukautta.
Tolkullisesti ongelmia sietää punnita. Suomen puolustamiseen ovat tiukimmin sitoutuneet suomalaiset. Heidän tahtonsa ratkaisee itsenäisyyden säilymisen tai menettämisen. Vieraiden valtioiden apuun sokea luottaminen kostautuu käänteissä, joissa jokainen kansakunta harkitsee linjaansa itsekkäistä lähtökohdista.
Suomessa on oleva armeija. Se on joka oma tai vieras. Kansalaiset, heidän valitsemansa eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus tuumaavat, mikä on parasta. Sukupolvinen esimerkki viestii sanomaa puolustusvoimaimme säilyttämisestä ajantasaisina kaikissa olosuhteissa.