Suomi on ilman uutta hallitusta, vaikka vaaleista on runsaat puolitoista kuukautta. Perussuomalaisten vyöryn tiedettiin hankaloittavan enemmistökabinetin luontia, mutta neuvottelujen venyminen näin junnaaviksi on silti yllättävää.
Suomi on vailla selkeää poliittista johtajaa. Ikävää tilannetta on poljettu kahdeksan vuotta. Kahden vaalikauden pääministeri Paavo Lipponen joutui sivuun, kun hänen luotsaamansa SDP kärsi niukan tappion keskustan Anneli Jäätteenmäelle vuonna 2003.
Hallitustunnustelija kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on kadottanut otteensa. Kansalaisten silmiin on painunut Kataisen ystävällinen maisterihymy. Se tuskin paljon auttaa. Vaikeiden ongelmien voittaminen edellyttää raavasta rukkaskäsityöskentelyä.
Uuden perustuslain vallitessa on pidetty turhan selvänä pääministerin nimittämistä suurimmasta puolueesta jopa silloin, kun voimasuhde-erot ovat marginaaliset niin kuin nyt. Hallituksen on nautittava eduskunnan enemmistön luottamusta. Puolueet sopivat hallitukseen osallistujat.
Äänestäjien sanoma sisältää lujan kaipuun muutoksesta. Keskustaoikeistolaisen hallituksen jatkaminen ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut olisi kansanvallan halveksimista ja jymyriskin ottamista huomisen voimasuhteista, vaikka kabinetin takana olisi niukasti yli sata kansanedustajaa.
Lähivuodet ovat utuisia. Eurooppa potee syvää talouden kriisiä, vaikka monet maat elävät noususuhdanteessa. Kansantaloutensa kriisiin ajaneiden valtioiden pulmat ovat arvaamattomia. Niiden jatkuva avittaminen saattaa joskus jälkeenpäin tuntua hölmöydeltä.
Suomessa kaivataan reilua yhteisymmärrystä. On oltava vankka hallitus ja torhakka oppositio. Kansanvallan toimivuus on jopa talouselämän etu. Porvarillisen enemmistöhallituksen itseisarvoinen runnaaminen kärjistäisi vastakkainasettelua. Silkka vasemmiston enemmistöhallitus on jo numeraalinen mahdottomuus. Tällä taustalla arvioituna Kataisen yritys synnyttää kuuden puolueen hallitus, johon olisivat osallistuneet kokoomuksen ohella sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto, sisälsi jalon lähtökohdan.
Kun Katainen heittelehti suunnitelmissaan haaksirikkoon, on vitkuttamatta löydettävä pitävä reitti. Ratkaisevassa asemassa ovat jytkyperussuomalaiset 39:lla ja 16 paikan tappion kärsinyt keskusta 35:lla parlamentaarikollaan. Molempia kutsutaan vastuunkantamiseen.
Keskusta on hankkinut suorastaan kauhistuttavat kokemukset kokoomuksen kainaloisuuden tuloksista. Kainaloisuus voisi suistaa keskustan kadotuksen ojaan, Ruotsin veljespuolueensa tapaan.
Kun Kataisen kaavailema oikeiston ja vasemmiston hallitus lienee haipunut unelma, anelmaksi voi kohota keskustan ja vasemmiston kabinetti. Aito valitsija on perussuomalaisten Timo Soini. Jos hän päätyy sosiaalidemokraattien johtamaan hallitukseen, keskustalla tuskin on kanttia sanoa ”ei”, vaikka sen maakunnista etääntynyt johto sympatiseeraa oikeistoa. Huoli keskustan säilymisestä vankkana maakuntien voimana humahtanee vihdoin cityliberalististen hoohailujen ohi.
Keski-Suomen yhtenäisyyteen on nyt panostettava
Jämsän seudun aie siirtyä tiiviiseen yhteistyöhön Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa on vaaraksi Keski-Suomen yhtenäisyydelle. Valuvian korjaamiseksi vastuullisten sietää ponnistaa rutakasti. Runsaan 270 000 asukkaan maakunta on pieni. Sen olisi lyhytnäköistä vähätellä reunojensa murenemaa.
Jämsän politiikassa nähdään liitosten heijaste. Pirkanmaan kupeessa sijaitseva Länkipohja kallistui suurelta osalta Jämsään, vaikka yhtä luontevaa sen olisi ollut liuku etelään. Sama havainto koskee Kuorevettä. Nyt näiden alueiden toiveet uhkaavat suistaa vakaan Jämsän Keski-Suomea arvostavilta raiteilta. Asiaan vaikuttavat monet muutkin seikat. Lähisairaalan turvaaminen on ymmärrettävä lähtökohta.
Heikkoja ovat keskisuomalaiset vastuulliset, mikäli he eivät hiero mallia, joka turvaa maakunnan koossapysymisen myös sairaanhoidossa. Siinä on tähänkin saakka käytetty erikoishuippuyksiköitä, sijaitsivat ne Helsingissä, Tampereella. Oulussa tai Kuopiossa, mutta pääjuonne on sisäistetty.
Monenmakuisten nakkien Martti Tyynismaa
Tuhannet keskisuomalaiset muistavat Kansallis-Osake-Pankkia, nykyistä Nordeaa, juohevana johtaneen Martti Tyynismaan 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Mies eli pankkikierteisyyden ja kohtasi vastatuulia. Selviytyjätyyppinä hän avasi umpikujasta ovia. Upeisiin siivuihin lukeutuu ravintolayrittäjyys Heimo Keskisen ja Reijo Setälän kanssa. Tyynismaa ja Keskinen tilittävät näkemyksiään Edicon kustantamassa teoksessa ”Kaksi talousnakkia”.
Eteläpohjalaisen Tyynismaan tekstissä vilisee keskisuomalaisia ihmisiä myönteisessä sävyssä.
Suora sitaatti Jyväskylän vuosista: ”Olin tottunut siihen, että kun johdossa tehdään päätöksiä, niin niitä lähdetään toteuttamaan käytännössä saman tien. Näin ei tapahtunutkaan Jyväskylässä. Oikein hyvässä hengessä syntyneet päätökset juuttuivat jonnekin.”
”Johtoryhmä muodostui keskisuomalaisista ja savolaisista juurista. Huomasin, että tähän kulttuuriin kuuluu luvata paljon ja tehdä vähemmän.”