Suomi nähnee kuuden puolueen enemmistöhallituksen. Sen osalliset kärsivät tappion vaaleissa, mutta kun ainoa voittaja perussuomalaiset jäi pystyssäpäin oppositioon, maan edun ja demokratian toimivuuden kannalta on välttämätöntä hallituksen kokoaminen siltä pohjalta, mikä on ylipäätään mahdollista.
Kabinetti kootaan rasakat jännitteet omaavaksi. Suurin puolue kokoomus joutuu antamaan sosiaalidemokraateille runsaasti periksi. Sosiaalidemokraatit kytkivät taitavasti vasemmistoliiton neuvotteluihin. Kun vihreät myötäilevät vasemmistoa, porvarillinen jälki jää hinteläksi arjen poljennoissa.
Takinkääntämisistä irvaillaan. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki pilkkasi perussuomalaisia vappuna. Palttoita käännellään niin rutakasti, että napit lentelevät, Arhinmäki sanaili. Tuolloin vasemmistoliiton oppositio- ja perussuomalaisten vastuureissu tuntui todennäköiseltä. Kun kävi toisin, nyt napit sinkoilevat vasemmistoliiton puserosta.
Vaalitaistelun linjausten unohtaminen heti, kun hallitusovea raotetaan, nielee puolueiden ja poliitikkojen uskottavuutta. Kipeää tekee myös erivapauksien suominen. Vaikea on ymmärtää, miksi vasemmistoliitto saa äänestää Portugalin pakettia vastaan eduskunnassa ennen tuoretta hallitusta, kun tätä ei sallita hallituksen nimittämisen jälkeen.
Hallitusohjelman hiertäminen on ankara työ. Näin monipuolueinen sirpalehallitus saattaa halvaantua arjen toiminnoissa. Vaaraa vähennetään viilaamalla ohjelma mahdollisimman yksityiskohtaiseksi. Tämä jäykistää hallituksen reagointikykyä neljänä vuonna, sillä parhainkaan ennustaja ei kykene aavistamaan, saati näkemään kaikkea eteen pelmahtavaa.
Hallituksen odotetaan tarttuvan tosissaan vähäosaisimpien ihmisten auttamiseen, tuloerojen kaventamiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen. Kansantalouden kestävyysvajetta kurotaan umpeen verotuksellisilla ratkaisuilla, työuria pidentämällä, yrittäjyyttä edistämällä ja yhteiskunnan toimintoja leikkaamalla. Yhtälö on hankala. Se tarjoaa oppositiolle herkun hetkiä.
Jokainen hallitus kuulee nimensä retoriikan mediayhteiskunnassa. Timo Soini on tarjonnut basaarihallitusta. Keskusta mutustelee, josko aikaansaannosta kunnioitettaisiin Jyrki Kataisen sosialistihallituksena. Värikkäitä vaihtoehtoja piisaa. Kansanvalta kukkii.
Mari Kiviniemi arvioi asemansa todellisuutta vahvemmaksi
Keskustan 16 paikan tappio vaaleissa on historiallisen jymäkkä. Alaluisua olisi tapahtunut, esiintyi puheenjohtaja kuinka hyvin tahansa, mutta Mari Kiviniemi painui sivulliseksi television keskusteluissa. Tämä paisutti menetyksiä monilla kansanedustajan tuoleilla.
Puheenjohtaja Kiviniemen uho paisuu. Yleisesti oletettiin Mauri Pekkarisen nousevan eduskuntaryhmän ja oppositiopolitiikan värikkääksi johtajaksi. Pekkarinen kieltäytyi ehdokkuudesta, kun ilmeni Mari Kiviniemen vierastavan häntä. Näin seuloutui keulaan Kimmo Tiilikainen, kalpean oloinen herra.
Keskustajohto ei tiettävästi halua Mauri Pekkarista edes talousvaliokunnan puheenjohtajaksi, vaikka valiokunta käsittelee paljolti juuri niitä asioita, joissa Pekkarisen asiantuntemus kukoistaa. Kiviniemen suosikiksi kuiskutetaan Paula Lehtomäkeä, jonka jätevesisäädösseikkailut hämmensivät vaalikenttää.
Kiviniemi on rakentamassa jälleen jytkyvirhettä. Hän uskottelee asemansa todellisuutta roimasti lujemmaksi. Hän kohdannee haastajia vuoden päästä normaalissa puoluekokouksessa. Keskusta halutaan palauttaa juurilleen maakunnista voimansa hankkivana kansanliikkeenä. Kiviniemi ei kaipaa rinnalleen kokeneita näkijöitä ja väittelyn mestareita.
Keskusta tuskin hirttäytyy puheenjohtajaansa. Hänet punnitaan tulosten perusteella. Kiviniemen saavutussaldon on nopsaan kohennuttava, mikäli hän aikoo säilyttää paikkansa.
Konneven ja Laukaan luonteva liitto
Konneveden ja Laukaan avainhenkilöt kartoittavat yhteistyötä.
Paine kuntien koon suurentamiseen on kova. Kymmenet kunnat ovat yhdistyneet. Suunta jatkuu, tulipa Suomeen minkä rakenteinen hallitus tahansa. Suuruus ja pienuus eivät ole itseisarvoja. Jokainen tapaus on erillinen.
Hienoin tulos syntyy vapaaehtoisuudella. Mikäli Laukaa ja Konnevesi hoksaavat yhteistyön ja jopa liitoksen koituvan asukkaita palvelevaksi, toimeen kannattaa ryhtyä juuri nyt. Voitettavaa lienee paljon, mutta hävittävää ei juuri.
Laukaa ja Konnevesi ovat naapuruksia. Ammatillinen jakauma on ilmeikäs. Niillä riittää taajamien ohella maaseutua, peltoja, metsiä ja järviä. Tosiesteitä kumppanuuden laajentamiselle ei löydy.
Pienen toimijan ei kannata pelätä vaikuttamisen katoamista. Jyväskylään vilkaisu vakuuttaa. Kaupunginvaltuustoa johtaa Pauli Partanen ja -hallitusta Ulla Lauttamus. He olivat Jyväskylän maalaiskunnan luottamushenkilöitä. Myös lukuisilla muilla maalaiskunnan ja Korpilahden luottamusihmisillä on vankka ote nykyisessä Jyväskylässä.