Vaaleissa tehtiin poliittista historiaa, summaa
Savon Sanomat. Hyvin harvat odottivat perussuomalaisille näin huikeaa vaalivoittoa ja pääministeripuolueelle tällaista romahdusta.
Savon Sanomat puhuu protestivaaleista ja palauttaa mieliin, että protesti oli nyt suurempi kuin 70- ja 80-luvuilla, jolloin ”Suomen maaseudun puolue kanavoi tyytymättömien vastalauseen”. Kokoomuksen menestys osoittaa Savon Sanomien mielestä, ettei protestin kärki kohdistunut hallituksen haluun tukea rahattomia euromaita.
”Kyse on protestista, joka suuntautui koko jähmettynyttä poliittista järjestelmää kohtaan. Suuri osa äänestäjistä koki voimattomuutta: vaalien tulos toki vaikutti siihen, mitkä kaksi kolmesta suuresta puolueesta muodostivat hallituksen, mutta politiikan sisältöön vaaleilla oli vain vähän vaikutusta. Nyt viidennes äänestäjistä näki mahdollisuuden perussuomalaisissa.”
Eduskunnasta tavallinen eurooppalaisparlamentti
Historiallinen vaalitulos – tässä luonnehdinnassa on puolet totta, kalkuloi keskustan kannatusalueella ilmestyvä
Ilkka
. Toinen puoli on Ilkan mielestä se, että eduskunnasta tuli nyt normaali eurooppalainen parlamentti, samankaltainen kuin muualla Skandinaviassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Itävallassa.
”Suuri protestipuolue, heikko vasemmisto ja muutenkin hajanainen puoluekenttä, jonka pohjalta on vaikea rakentaa toimivaa enemmistöhallitusta. ”
Tämä vaalitulos ennakoi Ilkan sanoin politiikan paluuta politiikkaan.
”Päättäjät eivät puheillaan jatkossa leiki virkamiehiä tai asiantuntijoita vaan yrittävät suunnata viestinsä tavalliselle kadunkulkijalle. ’Ei ole muuta vaihtoehtoa’ ei enää riitä vaikeiden päätösten perusteluksi.”
Rankaisuvaalit, protestivaalit, blokkivaalit
Lehdet kirjoittavat protestivaaleista ja rankaisuvaaleista, Helsingin Sanomat myös blokkivaaleista. Unto Hämäläinen muistuttaa, kuinka edellinen pääministeri Matti Vanhanen sai huutia pohdiskellessaan Ruotsin mallin mukaisten blokkivaalien käyttöönottoa Suomessa. Mutta blokkivaaleihin tässä kuitenkin ajauduttiin, Hämäläinen tulkitsee. Blokkiutuminen alkoi, kun porvarillinen Kiviniemi valittiin punamultamies Pekkarisen sijaan Keskustan johtoon. Keskustan ja kokoomuksen välit tiivistyivät ja etäisyys demareihin kasvoi entisestään, kun eduskunta käsitteli Kreikan lainoittamista ja Sdp äänesti lainapäätöstä vastaan.
”Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että Suomen eduskuntavaaleista tulee omatekoinen kansanäänestys Euroopan unionista ja eurosta. Näin on kuitenkin käynyt, kun hallitus ja sosialidemokraatit eivät ole kertaakaan löytäneet yhteisymmärrystä siitä, mitä linjaa Suomen pitää noudattaa unionissa.”
Kysymyksillä on väliä
Kokoomus on maan suurin puolue ensi kertaa vuosikymmeniin, mutta mitä Jyrki Katainen tekee vaalivoitolla, kysyy
Aamulehti. Hallituksen muodostajana Katainen on ahtaalla.
”Aikamoisia takinkääntöjä ja lehmänkauppoja tarvitaan ennen kuin täysin eri linjaa vaalien alla vetäneet Katainen, Urpilainen ja Soini tökkäävät nimensä yhteiseen hallitusohjelmaan.” Jo EU:n kriisipaketista syntyy Aamulehden sanoin henkien taistelu.
”Jos Brysselin päässä ei jousteta ja Katainen pysyy kannassaan, ryhtyvätkö Soini ja Urpilainen kahteen pekkaan kokoamaan hallitusta”, tiedustellaan Tampereella.
Kysymyksillä ja vastauksilla on nyt väliä, ministerisalkkuja ei jaeta pelkästään valtapelinä edustajapaikkojen perusteella, näpäyttää Heikki Vento Turun Sanomissa.
”Katainen joutuu kysymään eduskuntapuolueiden kantaa euron vakausrahastoihin, vanhuuseläkkeen alaikärajan korotukseen ja verotukseen”, Vento listaa arvellen kuitenkin, että Sdp ja Kokoomus vielä löytävät eurosta yhteisymmärryksen. Soini sen sijaan ”joutuu ottamaan käyttöönsä koko selitysarsenaalinsa, jos hän haluaa Kataisen kanssa hallitukseen, joka kannattaa eurorahastojen perustamista”.