Arabivaltioiden kuohunta on maailmanpoliittinen kysymys, jolla on arvonsa öljyn hinnan muodossa talouskasvuun tai -taantumaan. Lisäksi keskeiset arabimaat ovat olennaisuuksia maailman kattavassa turvallisuusarkkitehtuurissa.
Jotkut oppineista suomalaisista riemuitsevat, kun demokratia vihdoin tuntuu etenevän Egyptissä, Tunisiassa, kenties Libyassa ja monissa muissa alueen kansakunnissa.
Arabimaista puuttuu kansanvallan perimä. Todella tuoreeseen kulttuuriin ei harpata noin vain. Tuhannet vuodet painavat enemmän kuin nettiä ja facebookia jumaloivat pintasieluisat länsifanaatikot olettavat.
Massaväestön tietämyksen ja osaamisen taso on arabimaissa ohut. Nopea muutos on mahdottomuus. Kyse on yhä siitä, kuinka valistuneet tai valistumattomat valtiaat johtavat ihmisiä.
Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin suistaminen satulasta innoittaa kansoja rajat ylittävästi.
YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamana länsivaltiot ovat tukeneet lentokalustollaan Libyan kapinallisia. Sisällissota ei ole vielä ohi. Gaddafin lähtö tuntuu todennäköiseltä. Eniten kysymys lienee aikataulusta ja sivuun joutumisen tavoista.
Pitäisikö Suomen ilmavoimien osallistua Libyan sotatoimiin vai olisiko tyydyttävä humanitaariseen apuun?
Valtiojohtomme on pidättynyt sotakalustoon tarttumisesta, vaikka muutamat nuoret tutkijat ihmettelevät pidättyvyyttä. He tuskin ovat koskaan käyneet sankarihaudoillamme, lukeneet sodissa vain muutama vuosikymmen sitten kaatuneiden miesten nimiä, syntymä- ja kuolinaikoja.
Entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn on liittynyt malttavaisuutta moittivaan rintamaan. Jopa edellinen pääministeri Matti Vanhanen kummastelee valtiojohtoamme. Palkka-armeijaan liukuvan Ruotsin aktiivisuus Libyassa nostetaan kunnialliseksi.
Kansalaistemme enemmistö hyväksyy valtiojohtomme paalutuksen. Ikävältä tuntuu, kun jonkinasteista sotahulluutta maassamme esiintyy. Samaan aikaan yleisen asevelvollisuuden suosion aleneminen on silmiinpistävä. Olisiko ilmiöillä sisäinen yhteys? Yleistä asevelvollisuutta vierastetaan enenevästi, kun korskeus ja ylimielisyys nostavat päätään turvallisuuspolitiikassamme.
Tähän saakka suomalaisia on koulutettu puolustamaan Suomea, ei sotimaan milloin missäkin päin maailmaa leimahtaville tantereille.
Suomi on käyttäytynyt lääkärinä eikä tuomarina, humanitaarisen avun tarjoajana ja tarkkaan harkittaessa rauhanturvaajana. Käsitteiden hämärtäminen on vaarallista kansallisen yhtenäisyytemme kannalta.
Hallituksessa ollaan tai sitten istutaaan oppositiossa
Eduskuntavaalien kamppailu sujuu jännitteellisenä, mutta korostetun varovaisena. Kolmen perinteisen suuren puolueen puheenjohtajat välttävät kärjistämisiä. He tietävät yhteistyön korostuvan heti äänten laskennan jälkeen. Turhia raja-aitoja vältetään. Jyrkkyydellä vain kasvatettaisiin perussuomalaisten kannatusta.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin hanakkuus ministeriksi on käsinkosketeltavaa ja luonnollista. Jokaisen kansanedustajan unelma on ministeriys. Jokainen puolue tahtoo hallituskammareihin. Tämä on puolueen tavoitteiden edistämistä.
Timo Soini erehtyi toivomaan puolueelleen luvan poiketa enemmistön linjasta olennaisissa asioissa, jos puolue istuu hallituksessa. Yleinen kritiikki käänsi Soinin perumaan sanansa.
Nimitettävän hallituksen on oltava toimintakykyinen ja yksituumainen suurissa asioissa. Poikkeusten hyväksyminen mille tahansa puolueelle nakertaa kabinetin kuvaa.
Vihreiden käytös hallituksessa on ohentanut puolueen uskottavuutta. Se on vastustanut jyrkästi ydinvoimaa. Vihreät äänestivät kahden uuden ydinvoimalan rakentamista vastaan, mutta puolue pysyi hallituksessa.
Eipä tähän ole muuta lausuttavaa kuin: Hallituksessa ovat sen ohjelman hyväksyvät puolueet. Teilaajien sijoitus löytyy oppositiosta. Parlamentarismin kultainen sääntö on palautettava kunniaan.Tuuliviiristely ei kuulu hyvään hallituskulttuuriin.
Kunnollinen selvitys ja harkinta Keskussairaalasta
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri selvittelee huomisen Keskussairaalaa.
Asiantuntijat katsovat uuden sairaalan rakentamisen viisaaksi ratkaisuksi. Hanke maksaa muutaman sata miljoonaa euroa, mutta käyttökustannukset supistuvat, toiminnallisuus ja tuloksellisuus kohentuvat. Henkilöstö sanoo kypsyneensä sairaalan tila- ja sisäilmaongelmiin.
Terävästi näkemyksensä paaluttava äänekoskelainen maakuntaneuvos Simo Salmelin on ihmetellyt Jyväskylän virkamiesjohdon kielteisyyttä uudistukselle. Jyväskylä ei voi sanella kuin jyryisäntä. Keskussairaala on koko maakunnan yhteinen asia eivätkä Jyväskylän kaikki poliittiset päättäjät ole ilman muuta samaa mieltä kaupunginjohtaja Markku Anderssonin kanssa, maakuntaneuvos jyrisee Keskisuomalaisessa.
Salmelinin näkemykset ovat vakavia. Keskussairaalan rakentaminen ja sijainti on harkittava huolellisesti.
Jo ennen vaihtoehtojen kartoitusta ei ole tarpeen näkemysten lyöminen kiinni. Esillä on monia sukupolvia palveleva ratkaisu.