Ihmiset haluavat oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta, joita puolueet ja yritykset eivät ole kyenneet tarjoamaan. Tämä sähköistää vaalien tunnelmaa. Neljän viikon kuluttua on torkuttu yö, jolloin on selvinnyt vuosien 2011 - 2015 eduskunnan kokoonpano. Menettäjät ja menestyjät tiedetään. Juuri tämän hetken näkymä ennakoi roimia muutoksia puolueiden voimasuhteisiin ja parlamentin kokoonpanoon. Eduskunnan koneisto on valmiina kouluttamaan tuoreet edustajat talon ja parlamentarismin tavoille.

Jo nyt puhutaan neljästä eikä kolmesta suuresta puolueesta. Ne mahtuvat mittauksissa 17-20 prosentin haarukkaan. Ne sijaitsevat tilastollisen virhemarginaalin sisällä. Suuruusjärjestys voi olla mikä tahansa. Toki neljän viikon kiivas rutistus ja mahdolliset yllättävät tapahtumat voivat vielä heijastua numeroihin. Yleisradion ensimmäinen vaalitentti Hämeenlinnassa ilmensi tilanteen mainiosti. Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen tasapainottelivat EU:n kriisivaltioiden tukiratkaisuilla. Niitä Timo Soinin, Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen oli kiitollista pöllyttää.

Lisänsä tunnelmaan painaa ydinvoiman vaarallisuus, mikä on ikäväksi havaittu Japanissa. Haudoilla tanssimiseksi ei pidä syyllistää kansalaisten aitoa kiinnostusta. Kyseessä on yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuus, myös seuraavien sukupolvien edellytykset hyvään elämään.

Rahoituksen niukentuminen näkyy kampanjoinnissa. Puolueiden ja ehdokkaiden velvollisuus on tehdä julkinen tili olennaisista eurolähteistään. Tämä tulppaa rohkeita pyyntöjä ja antaa lukemattomille yrityksille oikeutuksen sanoa ”ei”. Parhaiten rahaa tuntuu hankkineen kokoomus taitavasti muodostettujen säätiöittensä ja Suomen rikkaimpien kansalaisten muhkeista lahjoituksista. Niiden vaikutus puolueen verotukselliseen linjaan sietäisi perata. Tuskin pyyteettömyys auvoisena kukoistaa politiikassa.

Myös ruotsalaisella kansanpuolueella on talouskalusto takanaan. Sosiaalidemokraattien ja muun vasemmiston rahavirta ammattiyhdistysliikkeeltä ehtynee hieman. Hankalaa on perustella vain vasemmiston avittamista, kun jäsenistössä on kaikkien puolueiden ihmisiä. Keskusta saa merkittävää apua yrityksiltä, ei toki kokoomuksen laajuudessa, ja jonkin verran yksityisiltä ihmisiltä. Keskusta säätiöittänee lähivuosina vaikutuspiirinsä omaisuusmassoja, koska tämä tarjoaisi pitävän pohjan huomisen toiminnoille. Kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen esimerkit kannustavat. Säätiöittäminen on oiva muoto, mutta säätiön tarkoituksen on oltava selkeä eikä salaileva.

Ulkoministeri Alexander Stubbin Saariselälle puuhaama muutaman ulkoministerin tapaaminen on peruuntunut. Jos asialista olisi ollut painava, ministereiden olisi luullut juuri nyt rientävän Suomeen. Saariselän yrittäjille on koitunut huomattava lasku ministereiden istunnon valmisteluista. Vähintään kymmenien tuhansien eurojen lasku postitettaneen ministeriölle. Onko kohtuullista vaaleihin valmistautuvien ministereiden haalia ilmeisen propagandistisilla perusteilla kampanjoitaan edistäviä kokouksia veronmaksajien piikkiin? Kun media typeryyteen saakka jahtaa kansanedustajien taksilaskuja, sen kannattaisi kertoa, minkä verran kukin ministeri on käyttänyt rahaa maailmalla. Kiitettävää ja huomautettavaa löytyisi.

Turvallinen energia korostuu

Japania kohdannut onnettomuus, maanjäristys, tsunami ja ydinvoimaloiden vaurioituminen, ravisuttavat suurvaltiota. Katastrofin vaikutukset ylittävät maanosat. Ainakin energian turvalliseen tuottamiseen panostetaan aiempaa enemmän. Tieteeseen ja sen saavutusten soveltamiseen kohdistuvat mittavat paineet. Ydinvoima on todistettu taloudellisesti kannattavaksi, luontoa säästäväksi ja turvalliseksi. Muutama voimalaonnettomuus ei ole muuttanut teesiä, vaikka kansalaisten asennepuntareissa on koettu sahaamisia.

Ihmiskunnalla ei ole ollut toistaiseksi ydinvoimaa riittävästi korvaavaa muotoa, kun valtioiden ja kansojen vaurastumista on pidetty ohjenuorana. Kokonaisuutena arvioituna ydinvoimalat ovat toimineet hyvin. Reilua on silti myöntää, että ehdotonta turvallisuutta ei millään inhimillisen elämän alueella koskaan saavuteta, ei edes ydinvoimassa. Sen jauhamisen jälkihoito on ongelmallisempaa kuin virallisesti myönnetään.

Suomi on nojannut paljolti ydinvoimaan eikä kompurointeja ole esiintynyt. Pohjoinen Eurooppa kuuluu suurten maanjäristysten ulkopuolisiin seutuihin, mikä on vahva etu. Eduskunta antoi muutama kuukausi sitten luvan kahden uuden ydinvoimalan rakentamiselle. Lisäluvat lienevät vuosiksi vaihtoehtojen ulkopuolella, vaikka kriisitunnelmissa muotoiltavat arviot osoittautuvat usein turhan ehdottomiksi. Parasta olisi, jos ydinvoimasta kyetään kokonaan luopumaan mahdollisimman nopsaan. Sen minimoiminen on selvä asia. Silti paniikin lietsominen Suomessa on aiheetonta.

Myös yritysten oltava kohtuullisia

Mikä ei ole kohtuullista, ei ole oikein. Jalon käytöksen sääntöä rikotaan runsaasti yrityksissä. Häikäilemättömyys luo tyytymättömyyttä ihmisissä, mikä heijastuu jopa vaalien numeroissa. Toimestaan erotettu yritysjohtaja kuittaa herkästi puolentoista miljoonan euron, jopa suuremman erorahan. Moni kansalainen ei hanki tällaista summaa edes koko työelämässään. Iso päällikkö voi lisäksi saada armollisen miljoonien eurojen korvauksen, kun hän suostuu allekirjoittamaan työsopimuksen uudessa firmassa. Kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden rajan ylittäviä esimerkkejä maa tulvii. Ilmiö rassaa satoja tuhansia suomalaisia. Heihin ei ole pesiytynyt kateus. Ihmisyys sieltä vain huutaa.

Kovakorvaisuutta ja piittaamattomuutta on mahdollista toteuttaa lakeja noudattamalla. Kansalaisten ainoaksi protestointiväyläksi jää vaaliuurna.