Tourilla väsymyksen huomasin viimeistään viimeisenä kisa-aamuna, jolloin ei tehnyt edes mieli nousta sängystä ylös. Tietäen, että kyseessä oli kiertueen viimeinen kisa, jaksoin nousta ylös ja tsempata itseni lähtöviivalle. Vaikka tourilla hiihdettävät matkat eivät olekaan kovin pitkiä, niin kokonaiskuormitusta lisää matkustamiset kisojen välissä, joita onneksi oli vähennetty tälle vuodelle. Pääsääntöisesti matkustamisen käytin pienikokoisena nukkumalla pikkubussin takapenkillä ja kuunnellen musiikkia.
Väsymys näkyi myös unenlaadussa. Yleensä iltaisin nukahdan nopeasti enkä heräile yöllä. Kuitenkin Tourin tuoma rasitus oli niin suuri, että unen saaminen oli vaikeaa. Kotona tilanne on korjaantunut ja olen nukkunut helposti sen kymmenen tuntia yössä.
Kiertue on henkisesti raskas. Melkein joka päivä pitää keskittyä kisoihin, ja sprinttipäivinä vielä neljästi, sillä jokainen erä vaatii oman keskittymisen ja latautumisen. Tämä vaatiikin kypsää asennetta tekemiseen, sillä hermoillessa myös hyvä tulos jää saamatta. Omaa henkistä latautumista paransi hyvät tulokset Tourin alussa. Varsinkin 2. sija Oberhofin kympin pertsalla antoi rutkasti itseluottamusta omaan tekemiseen. Hyvien tulosten siivittämänä jaksoi aina lähteä seuraavaan kisaan hymyillen.
Nauru ja positiivinen asenne helpottaa ainakin omaa tekemistäni reissuissa. Onneksi joukkueemme sisältää aivan mahtavia ihmisiä, joiden kanssa jutustelu on hauskaa ja rentouttavaa, jolloin unohtuvat kisojen tuomat paineet.
Tour vastasi paljon odotuksiani: uuvuttava, mutta kokomuksia antava. Vaikka olin ennakkoon kuullut loppunousun haastavuudesta, en silti uskonut sen olevan noin raskas. Maaliviivan ylitettyä ensimmäinen ajatus oli: etsi paikka johon voit kaatua. Tiesin loppunousun olevan kovaa ”rääkkiä”, mutta kisan jälkeen tullut hyvän olon tunne on se suola, miksi pidän kilpahiihdosta. Samalla todistin itselleni pystyväni siihen, mistä olin haaveillut aikaisempina vuosina. Kokemus oli uuvuttava, mutta aioin silti osallistua jatkossakin Tourille.
Hyvä menestykseni on varmasti tullut yllätyksenä kaikille, niin myös minulle itsellenikin. Samalla se on tuonut paljon enemmän mediaa ympärilleni, joka on hieman pelottavaa. Olen aikaisemmin tiedostanut, että menestys tietää myös median lisääntymistä, mutta en ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa mediamyllytystä kuin tässä viimeisten viikkojen aikana. Kaikesta voi jotankin oppia, siksi otan näistäkin hetkistä jotain opikseni.
Jotta palautumiseni onnistuisi hyvin rankasta Tour de Skistä, kilpailen seuraavan kerran vasta Otepään maailmancupissa vajaan kahden viikon päästä. Kalenterini on kevään osalta jo melko selkeä. Toinen helmikuuta lähden Seiser Almiin valmistavalle leirille, josta menen suoraan Drammenin MC-kisoihin, jonka jälkeen onkin sitten jo Oslon MM-kisat! Ennen valmistavalle leirille lähtöä kilpailen vielä Vöyrin SM-kisoissa.
- Krista Lähteenmäki