Nykyinen rauhanturvatoiminta on kallista ja turhauttavaa valmiutta. Näin kirjoittaa tänään Turun Sanomat.
Euroopan unioni ylläpitää jo neljättä vuotta sotilaallisen kriisinhallinnan taisteluosastoja, joita ei ole kertaakaan käytetty tarkoitettuihin tehtäviin. Suomi on patistanut EU:ta puntaroimaan turhauttavan ja kustannuksiltaan kalliin valmiusjärjestelmän mielekkyyttä, mutta ilman mainittavaa tulosta.
Tilanne on alkanut vaalikauden loppua kohti herättää tyytymättömyyttä sekä hallituksen että parlamentin piirissä. Joulukuussa eduskunnan puolustusvaliokunta antoi aiheesta sangen kriittisen mietinnön, eikä puolustusministeri Jyri Häkämies ole ollut juurikaan suopeampi.
Suomi on asettanut vuodenvaihteessa päivystyksensä aloittaneisiin kahteen taisteluosastoon yhteensä 300 sotilasta. Ruotsin ja Hollannin johtamien monikansallisten kriisinhallintajoukkojen valmiusvuorot jatkuvat heinäkuun alkuun.
Vaikka kukaan tuskin toivoo väkivaltaisten kriisien puhkeamista, paljon mieltä ei ole myöskään siinä, että nopean reagoinnin taisteluosastoja pidetään loputtomiin tyhjän panttina. Suomelle asetelma on kriittisemmin sotilaspoliittinen voimavarakysymys kuin maille, joiden puolustusvoimat nojaavat palkka-armeijaan.
Puolustusvoimien ylipäällikkö, presidentti Tarja Halonen oli oikealla asialla, toivoessaan Naton ja EU:n kehittävän yhteistyötä kriisinhallinnan päällekkäisyyksien eliminoimiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi.
Viisaus ei tarvitse kerhoa
Aamulehden mielestä talousviisaus ei tarvitse omaa kerhoa, sillä tuskinpa Sauli Niinistön kaipaamasta vakausneuvostosta olisi nykytilanteessa juuri apua; suora puhe ei näet enää uppoa.
Neuvostoon puhemies kelpuuttaisi vain puolueettomia asiantuntijoita. Tuosta voi päätellä, että se mietintäkerho, joka on olemassa, ei Niinistölle kelpaa, vaikkei hän sitä haastattelussa suoraan sanokaan.
On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa Niinistön kerho toisi. Talousviisaiden opit ovat kyllä muutenkin kaikkien tiedonhaluisten saatavissa.
Tuskinpa Niinistön viisastenkerhostakaan olisi siinä apua. Suora puhe ei näet enää uppoa. Takavuosina valtiosihteeri Paul Paavela saattoi jyrähtää valtiontalouden madonluvut, ja poliitikot nousivat seisomaan housut tutisten.
Kun valtiosihteeri Raimo Sailas nyt kritisoi puolueiden talouspolitiikkaa, puoluetoveri Eero Heinäluoma leimaa sen ”vain yhden miehen mielipiteeksi”. Tai kun Martti Hetemäen työryhmä jättää veromietintönsä, keskusta ilmoittaa, ettei se koske siihen viiden metrin kepilläkään.
Pietarissa on ostovoimaa
Kauppalehti muistuttaa, että Pietarissa riittää ostovoimaa suomalaisyrityksille.
Teollisuustuotannon arvioidaan kasvavan Pietarissa kuuden prosentin vauhtia. Sen rinnalla vähittäiskaupan arvioidaan kasvavan 11 prosenttia. Tämä on hyvä uutinen suomalaisyritysten kannalta, koska niiden osuus vähittäiskaupassa ja muun muassa elintarviketuotteiden markkinoilla on kasvussa. Pietarin talous ei ole niin riippuvainen yksin öljy- ja kaasutuloista kuin monet muut osat Venäjää, vaikka Pietarin suuret teollisuusyritykset valmistavat investointitavaroita energiahankkeisiin. Pietarista on tullut vaivihkaa maan autojen kokoonpanoteollisuuden keskus, Venäjän kasvava Detroit.