Olin ollut maasturin selästä kaksi viikkoa pois Orvieton kisan jälkeen. Ennen Orvietoa en ollut ajanut kolmeen viikkoon. Maastokilometrejä ei siis ollut kertynyt ainakaan liikaa. Minulla oli myös uusi pyörä alla, jossa oli hiukan eri osia kuin vanhassa. Hyppäsin pyörän selkään ja sain huomata sen olevan todella outo. Pientä ruuvausta ja penkki alkoi tuntua omalta. Uudella taivutuksella varustettu tanko tuotti vaikeuksia ja olo oli kuin kottikärryjä työntäessä. Eturengas kaarteli kaukana edessä.
Neljän kilometrin ajon jälkeen edessä oli ensimmäiset aika pitkät ja kapeat rappuset ikävässä jyrkänteessä. Kurvasin niihin huonolla tuntumalla maantiellä jähmetettynä ilman minkään laista pyörän hallintaa. Arkuushan siinä iski ja sitten alettiin hidastelemaan ja yrittää pysäyttää, sillä raput olivat lopussa vielä jyrkemmät. Raput olivat metsään tehdyt vanhat raput, joissa rappu oli maata ja kuopalla. Kuoppaanhan se eturengas jäi ja mies tangon yli. Vauhtia ei onneksi ollut paljoa, mutta riittävästi, jotta mies vääntyi komeassa kaaressa aika korkealta tangon yli katsellen itselleen hyvää alastuloa jyrkissä rapuissa.
Korkeus tuntuu aika korkealta, kun katselee rappujen alaosaa tai sitten oikealla puolella olevaa rotkoa. Tunnelma ilmassa oli aika ikävä ja näytti, että rotkoon mennään. Jollain pakkopelastumisvoimalla kuitenkin sain väännettyä itseni rappusten teräsputkesta tehdylle ruosteiselle kaiteelle. Meinasin mennä yli rotkoon, mutta sain takerrettua kaiteeseen ottaen lennon alas etureisillä kaidetta vasten ja molemmat kädet kaidetta puristaen. Vähän kuin voimistelussa tangolla jonkinmoista kieppiä tehden. Uusi pyörä pomppi ikävästi raput alas asti. Se selvisi kuitenkin pelkillä jarrukahvojen uudelleen asettelulla. Itse selvisin myös pelkillä mustelmilla etureisissä ja pienellä tärinällä. Sai taas miettiä, että olipa lähellä!
Nyt on siis taas palattu maasturin selkään ja uutta tuntumaa siihen etsitään. Eiköhän se löydy, kun vähän kikkailee. Jos kuitenkin jatkossa tekee mieli treenailla enemmän maantiellä, kannattaa varmaan tehdä jonkinlaisia tuntumalenkkejä maastossa iltaisella. Ei tarvi sitten korvata taitoa riskillä. Se on jo pitkään todettu epäterveelliseksi tavaksi.
Jukka Vastaranta