On ollut fiilis, ettei kropassa ole ollut tarpeeksi taontaa kansainvälisiin huipputuloksiin mitä olen tavoitellut. Syitä oletettua hieman huonompaan menestykseen en ala spekuloimaan, sillä ajattelin hiihtää loppukauden oikeasti kovaa. Kuka enää muistaa vaisua alkukautta, jos toinen puolisko kaudesta on menestyksekäs. Näitä ajatuksia siis alkukaudesta ja mieli kirkkaana eteenpäin.
Viime blogin jälkeen olen ottanut hieman happea ja lataillut akkuja. Hiihdin viimeksi maailmancupia Davosissa joulukuussa ja sen jälkeen tein kovan harjoittelujakson, jolla pyrittiin löytymään puuttuvaa vauhtia. Harjoittelujakso onnistui hyvin ja tunne lihaksistossa muuttui terävämmäksi.
Nyt olen käynyt kahtena edellisenä viikonloppuna testaamassa kuntoani kansallisissa kisoissa, joista sain positiivisia signaaleja ajatellen mahdollista menestystä talven kansainvälisissä kisoissa. Tilille tuli mm. yksi voitto maailmancupin tarkkailukisoissa Sonkajärvellä perinteisen sprintissä. Kisa oli täynnä tapahtumia, mutta tärkeintä oli, että saavuin finaalin ensimmäisenä maaliin. En koskaan saa itsestäni irti huippusuorituksia kansallisissa kisoissa, joten siihen peilaten tulokset tyydyttävät. Kisassa pitää olla aina vähän panosta niin se saa suksen lentämään kovempaa. Mentaalisella vireellä on siis suuri vaikutus suorituskykyyn.
Tulevana viikonloppuna on tiedossa Suomen Cupin toinen kilpailuviikonloppu Vantaalla. Kisojen taso on kova kun puhutaan kansallisista kisoista ja odotan niitä innolla. Ajatuksissa on, että pystyisin myllyttään lauantain sprintissä vahvan suorituksen alusta loppuun ja taistelemaan kisan voitosta.
Sunnuntain vapaan 10 kilometriä on taas itselle suurempi haaste. Tasoni vapaan normaalimatkoilla ei ole sitä mitä se sprintissä on, mutta tavoitteena on hiihtää kauden parasta vapaan hiihtoa. Treeneissä meininki on ollut ainakin viime päivinä hyvä, joten myös sunnuntaina lähetään hyökkäämään. Kisat televisioidaan Ylen toimesta, joten iske itsesi viikonloppuna tv:n ääreen tai tule kannustamaan ladun varteen.
-Lasse-