Aamun lehdet ovat yhtä mieltä siitä, että puoluesihteeri Jarmo Korhosen odotettu ulostulo oli vain pikainen viuhahdus, eikä se tuonut esille mitään uutta. Kevasta ajolähdön saaneen Markku Kauppisen kanssa Korhonen ei kuulemma ole puhunut vaalirahoituksesta lainkaan, mitä väitettä Kaleva pitää epäuskottavana.
”Kun ottaa huomioon, ketkä kysymyksiä nostattaneeseen kokoukseen helmikuussa 2007 Järsössä Kevan tiloissa osallistuivat, on vaikea keksiä mistä muusta sillä kokoonpanolla puhuttiin.”
Eniten Kaleva on kiinnittänyt huomiotaan kuitenkin siihen, miten Korhonen korostaa toimineensa kaikessa puheenjohtaja Matti Vanhasen tai puoluejohdon tekemien linjausten mukaan. Puheenjohtajan ja puoluesihteerin kohtalot ovat viimeistään nyt toisiinsa nivotut, päättelee Kaleva.
Vanhanen sai ”vaalirahasotkun syliinsä Jarmo Korhoselta, joka ilmoitti tyynesti laittavansa rinkan selkään ja lähtevänsä kalaan. Hän uskoo asemansa olevan vahva.”
Vanhanen tasapainoilee hyppymiinan päällä
Vanhanen astui hyppymiinaan, dramatisoi Marko Junkkari Helsingin Sanomissa – ja kertaa vielä hyppymiinan virittyvän kun sen päälle astuu, mutta räjähtävän vasta kun miinan päältä yrittää astua pois. Junkkarin arvion mukaan Vanhanen on nyt tällaisessa tilanteessa: jos hän yrittää päästä eroon monen mielestä rasitteeksi muodostuneesta puoluesihteeristä, Korhonen vie mukanaan myös Vanhasen.
Junkkari kertaa kolumnissaan niitä lukuisia Korhosen tiedotteen kohtia, joissa Korhonen kertoo informoineensa, sopineensa ja miettineensä asioita ”puheenjohtaja Vanhasen” kanssa. Vanhanen ja Korhonen ovat molemmat nyt ”niin syvällä vaalisuossa, että sieltä on vaikea enää nousta”, arvioi Junkkari.
Rahaa vaalikampanjointiin tietenkin tarvitaan. Eduskuntavaalien peruskampanjan hinta on Kansan Uutisissa kolumnoivan Vasemmistoliiton varapuheenjohtajan Risto Kalliorinteen mukaan noin 50 000 euroa. Kalliorinteen mukaan on selvää, että vaalirahoitus korreloi vaalimenestykseen, eikä vaalirahoittajien kabinetit kaukaa kiertäneellä ole juuri läpimenomahdollisuuksia.
Siinäpä sitä on miettimistä, kun ”puoluetuen maksaminen on kansalaisten mielestä väärin, elinkeinoelämän raha on epäilyttävää, ay-raha on jäsenmaksujen väärinkäyttöä, maksulliset vaaliseminaarit vaalirahoituksen pimittämistä ja vaaliarpojakaan eivät osta kuin oman tukiryhmän aktiivit.” Näin purnaa siis Risto Kalliorinne Kansan Uutisissa.
Suomi kuuluu turvallisuusneuvostoon
YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoa ei päätetä Jyväskylässä, mutta jos päätettäisiin, olisi Suomi varma läpimenijä. Keskisuomalainen kirjoittaa Suomen pyrkimyksestä päästä turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosina 2013-2014. Tätä hanketta pääministeri Vanhanen lähtee lobbaamaan sitoutumattomien maiden kokoukseen Egyptiin. Suomen kanssa samasta paikasta kilpailee erityisesti Luxembourg. Keskisuomalainen kehuu estoitta Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, ahkeruutta rauhanturvatoiminnassa sekä yksittäisten suomalaisten menestystä YK:n vastuupaikoilla.
”Jos verrataan Suomen ja Luxembourgin käytössä olevia resursseja, aiempaa panostusta ja hyvien palveluksien määrää maailmanyhteisölle, Suomi lyö hakijana kiistattomasti Luxembourgin. Pitää silti muistaa, että lopullinen päätös on aina monien erilaisten kytkentöjen kompromissi.”