Alkio ja Jäätteenmäki mahdollisia suurvastuisiin
Kolmen suuren puoluen järjestys on tuoreutunut mielipidemittauksissa. Keskusta on tippunut kevään 2007 ykköspaikalta kolmanneksi. Runsaan 23 prosentin kannatus on alentunut reilusti alle 20:een prosenttiin eikä pohja vielä välttämättä välky. Kokoomus on noussut suurimmaksi, mutta sen lukemat ovat tasaantumassa. Sosiaalidemokraatit ovat työntyneet kolmannelta tilalta toiseksi.
Keskusta puolittuu eurovaalien ääritilanteessa. Tällöin se joutuisi tyytymään neljän parlamentaarikon sijasta kahteen. Yhden paikan menetys tuntuu varmalta. Suotuisalla onnella keskusta nappaa kolme edustajaa. Sosiaalidemokraatit säilyttänevät kolme tuoliaan. Kokoomuksella voi pysyä neljä edustajaa tai se menettää heistä yhden. Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliitto yltää kenties jopa kahteen parlamentaarikkoon. Tämä raivoistaisi eduskuntavaalien näkyä.
Heinäluoma tuo lisäarvoa SDP:lle
Sosiaalidemokraattien pääsy alhaisuuden alhosta rinnevaloon virkistää puoluetta.
Eero Heinäluoman kieltäytyminen eurovaaleista ja jääminen kansanedustajaksi palvelee SDP:n uskottavuutta. Tehtävissään kasvava Jutta Urpilainen tarvitsee selkänojaa. Heinäluoma olemuksellaan ja tiedoillaan tuo sitä enemmän kuin yleisesti tunnustetaan.
Kun SDP on suurin oppositiopuolue ja kun kansantalouden tila painuu huonoon suuntaan ja kun hallitus sekä ennen kaikkea sen omistajaohjauspuolue kokoomus törttöilee säädyttömän optiopolitiikan viidakossa Fortumissa, oppositiolle tarjoutuu vankistumisen ulappa. Poissuljettua ei ole SDP:n nousu ensi eduskuntavaalien suurimmaksi ja pääministeripuolueeksi.
Keskusta painii pahimmassa ahdingossa
Pahimmassa ahdingossa vaeltaa keskusta. Se on pysynyt kaksien eduskuntavaalien ykkösenä. Suomessa ei ole totuttu saman puolueen säilymiseen suurimpana kolmissa tai useammissa eduskuntavaaleissa. Yleiset olosuhteet puhaltavat keskustaa kasvoihin. Lisäksi puolueen omat toimet, tai toimettomuudet, heijastuvat ankeuteen.
Keskustaa hallinnoivat kuusikymppiset, kun SDP:lla ja kokoomuksella ovat nuorekkaat kasvot.Harmaan varovainen pääministeri Matti Vanhanen, 53, ei muuta yleiskuvaa. Sirkka-Liisa Anttila (65) , Liisa Hyssälä (60), Timo Kalli (62), Seppo Kääriäinen (61) ja Mauri Pekkarinen (61) ovat kaikki vallassa kauan istuneita. Heistä Pekkarinen on ehdottomasti parhaimmassa iskussa. Juuri hän valaa uskottavuutta hallituspolitiikkaan.
Kiireinen pakko nuorentumiseen
Keskustan on pakko nuorentaa, raikastaa ja dynaamistaa ilmettään, jos se aikoo pärjätä kohtuullisesti lähitulevaisuudessa ja turvata elinkelpoisuutensa pitkällä kantamalla. Asialla on vimmaisa kiire.
Kovin nuokahtavalta maistuisi, jos puheenjohtaja Matti Vanhasta ei haasteta kesällä 2010. Puoluekokous päätynee uuteen vetojuhtaan. Hän luotsaa keskustan eduskuntavaalitaistoon, mutta Vanhanen toimii pääministerinä vaalikauden loppuun.
Vanhasen seuraajaksi on esillä kaksi jo julki tuotua ja yksi vielä pinnan alla kypsyvä kandidaatti.
Ensiksi mainittuja ovat 37-vuotias ministeri Paula Lehtomäki ja häntä kymmenen vuotta nuorempi kansanedustaja Tuomo Puumala.
Vielä kaksi vuotta sitten Lehtomäen puheenjohtajuutta pidettiin lähes varmana. Tänään hänen mantteliinsa asennoidutaan yhä epäilevämmin. Reissu on imenyt virtaa.
Tuomo Puumala on vakuuttava 27-vuotiaaksi. Silkkaa mannaa hänelle sataa, kun kokemus ja opinnolliset meriitit karttuvat. Sitten valtasali voi hyvinkin raottua.
V. J. Sukselainen 1945 ja Mikko Alkio 2010
39-vuotias sosiologi V. J. Sukselainen kannateltiin maalaisliiton puheenjohtajaksi vuonna 1945, vaikka hän ei ollut kansanedustaja. Puolue tarvitsi kiistattoman kyvyn. Sukselaisesta rakentui vahva valtiomies.
Myös nyt saattaisi olla otollinen hetki hakea puheenjohtaja aktiivin poliitikkorivistön ulkopuolelta, mutta silti hän olisi perin pohjin asioihin paneutunut ja kyvykkyytensä osoittanut yhteiskunnallinen toimija.
37-vuotias elinkeinoministeriön valtiosihteeri Mikko Alkio täyttää erinomaisesti keskustan puheenjohtajan vaatimukset. Hän on juristi ja Nuoren Keskustan Liiton entinen puheenjohtaja. Hän on ollut komissaari Olli Rehnin kabinetissa, pääministeri Vanhasen talouspoliittisena neuvonantajana ja Microsoft Oy:n yhteiskuntasuhteiden johtajana. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja olennaisuudet hallitseva.
Mikko Alkiossa ovat raamit, substanssiosaamisen armolahjat, puheenjohtajaksi ja keskeiseksi ministeriksi tai muihin mitä vaativimpiin toimiin, joihin tässä yhteydessä ei puoluesihteeriyttä lainkaan kelpuuteta.
Mikäli Alkio nousee puheenjohtajaksi, hänen asettumisensa kansanedustajaehdokkaaksi ja valintansa eduskuntaan olisi selvää.
Karaistunut Jäätteenmäki kiehtova presidenttiehdokas
Presidentinvaaleihin 2012 keskusta saattaa lähteä Seinäjoen ja sitä ympäröivän laajan Etelä-Pohjanmaan sanomalehtimiessatraapin Kari Hokkasen väläyttämän europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen ehdokkuudella.
Jäätteenmäki herättää ja luo tunteita. Tämä on menestyksellisen kampanjoinnin kulmakiviä.
Kansalaisille on syntymässä kutkuttava valinta Tarja Halosen seuraajaksi.
Kokoomuksen Sauli Niinistö on vahvoilla, mutta Jäätteenmäki on karaistunut taistelija.
Sosiaalidemokraatit tuovat niin ikään arvoehdokkaan. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kelluu kuvioissa. Presidentinvaalien tulos ei ole niin varma kuin luulotellaan.
Ihalainen paras valtakunnansovittelijaksi
Uudesta valtakunnansovittelijasta tuntuu kehkeytyvän poliittinen ja ammattiyhdistyshenkinen taisto.
Oivallinen käytäntö on ollut, että virkaan nimitetään vuoron perään työnantajia ja työntekijöitä edustava henkilö.
Muutaman kuukauden kuluttua eläkkeelle siirtyvä ja haasteissaan onnistunut Juhani Salonius kantaa Etelärannan eli TT:n väriä. Hänen seuraajakseen täten nousee persoona työntekijöiden maastosta. Häneen luonnollisesti myös työnantajat asennoituvat kunnioituksella.
SAK:n puheenjohtajuuden jättävää Lauri Ihalaista on veikkailtu sovittelijaksi, vaikka häneltä puuttuu toimeen säädetty korkeakoulututkinto. Ihalainen on sosiaalidemokraatti, työväenliikkeen vakaumuksellinen mies.
Akavan edunvalvontajohtaja varatuomari Markku Lemmetty on kohotettu Ihalaisen kilpakumppaniksi. Akava mielletään ilmeeltään yleisporvarilliseksi.
Hallituksen kypsyys punnitaan
Pääministeri Matti Vanhasen koko hallituksen kypsyys punnitaan nimityksessä, jonka virallisesti tekee työministeri Tarja Cronberg.
Lauri Ihalainen nauttii kansalaisrajat ylittävää lämmintä arvostusta. Hän on sovitteleva ja yhteistä hyvää tahtova ihminen, joka sisäistää tavallisen ihmisen asiat paremmin kuin lukuisat muut korkeisiin asemiin edenneet kansalaiset.
Ihalainen arvosteli voimakkaasti hallituksen tapaa eläkeiän nostamiseksi. Hän vaikutti paljolti siihen, että hallitus joustavoitti työskentelyään. Tavoite ja maali pysyvät hallituksen asettamina eikä tätä juuri kyseenalaisteta, mutta niihin taivalletaan vuorovaikutuksellisesti ja yhteisymmärrystä yksityiskohdissa hakien.
Hallituksessa muhii kiusaus näpäyttää SAK:ta ja Ihalaista. Akavan Lemmetyn pulpahtaminen pintaan ei tapahdu sattumalta. Prosessia on puntaroitu taustakäytävillä ennen sen julkistamista.
Nimittäjä viestii rakentavuutta ja kokonaisnäkemyksellisyyttä, jos se hyväksyy enemmälti vitkuttamatta Lauri Ihalaisen valtakunnansovittelijaksi.
Työmarkkinoille aiheutuisi jonkinlainen kelirikko, jos porvari Saloniusta seuraisi porvari Lemmetty.
Teennäistä mahtailua vältettävä
Vanhasen kabinetin ei pidä langeta saman kaltaiseen oman mahtinsa teennäiseen näyttämiseen, mihin tasavallan presidentti Tarja Halonen on liukunut Suomen Pankin johtokunnan jäsenten ja sisäasiainministeriön kansliapäällikön valkkaamisissa. Ne ovat nakertaneet tasavallan presidentin arvostusta.
Ihalaista parempaa valtakunnnasovittelijaa ei yksinkertaisesti löydy.
Korkeakoulututkinto tai sen puuttuminen merkitsee tuiki vähän tässä tapauksessa. Persoona on ratkaiseva.
Kansanvaltaisen Suomen rakennusmies ja palvelija Ihalainen ansaitsee meriittiensä perusteella lisäksi ministerin arvonimen.
Pappina liehuva eurovaaliehdokas
Puolueet ovat tuskailleet eurovaaliehdokkaiden hakemisessa. Kelpo kandidaattien löytäminen on ollut tosi hankalaa.
Ortodoksisen kirkon julkimo Mitro Repo herkutteli ehdokkuudellaan kuukausitolkulla. Puolueet jahtasivat häntä epätoivossaan. Pappi hyödynti sauman viimeisen päälle.
Mitro Repo asteli ehdokkuutensa julkistamiseen papinkaapuisena.
Politiikkaan mieleisensä puolueen riveissä passaa lähteä, mutta poliitikoksi ryhtymisen hetkellä on viimeinen aika tipauttaa pappisasu harteilta. Mitro Repo erehtyi huonoon käytökseen, kenties jopa nousukasmaiseen kiipeilyyn vallan tikkaille.