Keski-Suomessa parlamenttivaalien ääniharava oli sosiaalidemokraattien edustaja, professori Kalevi Olin. Hänelle antoi koko maassa äänensä yli 13 000 äänestäjää ja omasta maakunnasta ääniä karttui yli 8 000, mutta nämä äänet eivät riittäneet Euroopan parlamentin edustajanpaikkaan. Olin kommentoi kannatustaan:
- Oma maakunta tuki erinomaisesti ottaen huomioon sen, että äänestysprosentti oli näin alhainen. Se, miksi muualta Suomesta ei samalla tavalla kyetty hankkimaan ääniä, on arvoitus. Kaikki tehtiin samalla tavalla muualla maassa kuin täällä Keski-Suomessakin, tosin puheita painottaen Suomen eri alueiden tarpeiden mukaisesti. Vastaanotto oli hyvä kaikissa tilaisuuksissa, joissa liikuin.
Kylmään vastatuuleen
Kalevi Olin on tyytyväinen keskisuomalaisten sosiaalidemokraattien kannattajajoukkoihin ja äänestäjiin. He kävivät ahkerasti uurnilla. Toisin oli muualla Suomessa.
- Tämä oli vastatuuleen menoa sosiaalidemokraattisena ehdokkaana. Vastatuuli oli voimakas, se oli osin myöskin kylmä. Näissä vaaleissa oli selvästi sellainen uuden vaihtoehdon haku päällä. Tulosten analysointi näyttää siltä, että valitettavasti emme saaneet peruskannattajajoukkoja liikkeelle koko Suomessa samassa suhteessa kuin täällä Keski-Suomessa. Täällähän kannatusprosenttina oli 23,5 prosentin luokkaa, joka on tuntuvasti suurempi kuin koko maassa.
Sosiaalidemokraatit hävisivät myös puolueena
Sosiaalidemokraateille vaalit merkitsevät pahaa tappiota, kun puolue sai koko Suomessa vain 17,5 prosenttia äänistä. Kalevi Olin näkee puolueen vaalitappioon kaksi syytä:
- Ensinnäkin näissä vaaleissa heijastui hallitus-oppositio -asetelma ja tämä oppositiopolitiikka ei ole purrut. Toinen seikka on se, että sosiaalidemokraattien äänestäjäkunnan liikkeelle saamiseksi on tehtävä yhä enemmän töitä. Tämähän ei liittynyt ainoastaan täällä Suomessa demareiden tappioon, vaan vastaava ilmiö heijastui monessa muussa maassa.
Kokoomus menestyi Keski-Suomessa heikosti
Toiseksi menestynein Keski-Suomen kymmenestä ehdokkaasta oli kokoomuksen Johanna Manninen. Hän sai keskisuomalaisilta 1 748 ääntä ja koko valtakunnassa 5 833 ääntä. Pääosin äänet tulivat siis muualta kuin omasta maakunnasta. Kokoomuksen kannatus oli Keski-Suomessa 16,6 prosenttia eli huomattavasti huonompi kuin valtakunnallinen kannatusprosentti, 23,2 prosenttia. Pudotusta oli sekä valtakunnallisesti että maakunnan tasolla.
Johanna Manniselle europarlamentin ulkopuolelle jääminen ei ollut pettymys. Kokemus oli Mannisen mukaan mahtava ja vastaanotto positiivinen ja kannustava:
- Henkilökohtaisesti ei niinkään ollut pettymys - kuitenkin edelleen moni tunnistaa minut ennemminkin pikajuoksijana kuin politiikan saralta. Tämä oli tällainen ponnahduslauta valtakunnan politiikkaan mukaan, joten en vaivu mihinkään synkkyyteen. Saamani reilut 5 000 ääntä oli kuitenkin sydäntä lämmittävä tulos.
Viiden vuoden kuluttua Manninen aikoo olla jälleen vaaleissa mukana.
Alle 50 000 eurolla ei parlamenttiin pötkitä...
Mannisen budjetti jäi Mannisen sanojen mukaan "alle 50 000 euron ihan selvästi".
- Se on näissä vaaleissa aivan liian pieni, koska se näkyvyyvskin merkitsee paljon. Olisi pitänyt olla näkyvyyttä tienvarsimainoksista lähtien, mutta sen rahasumman kerääminen tässä tilanteessa ei ollut helppoa.
Kokoomus päätyikin tekemään "hyvän mielen kampanjaa": tarjoamaan vaalityön ohella ihmisille elämyksiä. Samalla yritettiin aktivoida ihmisiä vaaliuurnille ja innostumaan eurovaaliteemasta. Mannisen mukaan ihmisillä oli kiinnostusta ja ihmiset saatiin osin innostumaankin, mutta se ei riittänyt. Manninen ei parlamenttiin päässyt ja Kokoomuksen suosiokin laski.
... eikä yli 100 000 eurollakaan
Olinin budjetti oli kaksi kertaa suurempi kuin Mannisella, mutta silläkään budjetilla europarlamentin ovat eivät auenneet. Kalevi Olin kertoo, että kampanja tehtiin taloudellisesti uskottavaksi. Tänään Olin ei vielä osannut sanoa, millaiseen loppusummaan kampanjabudjetissa päädytään.
- Loppuynnääminen tehdään, kun ilmoituslaskut saapuvat. Uskon, että se 100 000 euron yli menee, mutta missä määrin, sen näkee myöhemmin. Haarukka oli 100 000 -120 000 euron paikkeilla. Televisiokampanjointi jätettiin pois, tukeuduttiin perinteiseen sanomalehdistöön ja sanomalehtien nettiversioihin. Myöskään radiomainontaan ei lähdetty mukaan. Esitteet jaettiin talkoilla ympäri Suomen.