Kainuun Sanomat arvioi aamun pääkirjoituksessaan, että jäsenäänestys on samalla suuntavaali keskustan linjasta. Tähän mennessä vaaliin ilmoittautuneista ehdokkaista kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen edustaa jokseenkin täydellistä suunnanmuutosta puolueen politiikassa, erottautumista Esko Ahon linjasta, jota Mari Kiviniemi ja Mauri Pekkarinen edustavat.
Keskusta on nyt tienhaarassa. Yhden polun päässä näkyy perussuomalainen puolue n:o 2. Mikä on tämän Impivaara-polun vaihtoehto? Siitä ei saa selkoa. Keskusta on oppositiossa kääntänyt nurin niin haalarit kuin aluskerrastotkin, kirjoittaa Kainuun Sanomat.
Pohjolan Sanomat huomioi, että yhä useampi keskustan paikallisyhdistys on nuupahtanut toimimattomuuteen, ja kunnallisjärjestöissäkin aktiivien joukko on usein harvalukuinen. Puolueen syömähammas, vahva ote kuntapolitiikassa erityisesti keskustan vahvoilla kannatusalueilla toki toimii hyvin. Tätä taustaa vasten on vaara, että jäsenäänestyksen osallistumisprosentti jää suhteellisen matalaksi. Se ei olisi kunniaksi puolueelle, jossa "kentällä" on liikkeen kielipeleissä aivan oma latauksensa.
Toisaalta jäsenäänestys on myös mahdollisuus. Jäsenäänestys tuo puheenjohtajakisaan kipakan lisäpotkun ja puolue kömpii ylös historiansa syvimmästä kannatusmontusta, uskoo Pohjolan Sanomat.
Helsingin Sanomat arvioi, että keskustan kannattaa järjestää jäsenäänestys, vaikkei siitä neuvoa heruisikaan ja vaikka siitä aiheutuu köyhälle puolueelle ylimääräisiä kuluja. Jäsenäänestys ja ehdokkailla pallottelu todennäköisesti piristää keskustan kenttää sekä pohjustaa puoluekokousta ja syksyn kuntavaaleja.
Nykyjohdolla olisi nyt etulyöntiasema, elleivät eduskuntavaalit vuosi sitten olisi menneet puolueelta historiallisen kehnosti. Puoluekokous saattaa hyvinkin haluta, että joku johdosta maksaa siitä paikallaan, pohtii Helsingin Sanomat.
Euron painajainen ei vielä ohi
Eurokriisirintamalta ei ole kuulunut suurta uutta viime viikkoina. Hiljaisuus ei silti tarkoita, että kriisi olisi ohi ja että EU-johtajat pääsisivät huippukokouksissaan jakamaan kasvun hedelmiä, muistuttaa Turun Sanomat aamun pääkirjoituksessaan.
Lähipäivien suurin yksittäinen ratkaisu koskee vakausrahastoista koostuvan palomuurin korottamista. Siitä pitäisi päästä perjantaina Kööpenhaminassa sopuun. Sopu saattaa löytyä Euroopan rahoitusvakausvälineen ja pysyvän järjestelmän eli Euroopan vakausmekanismin jonkinasteisesta yhdistämisestä. Palomuuri voisi kasvaa runsaaseen 700 miljardiin euroon.
Jos ja kun Saksa taipuu palomuurin korottamiseen, Suomi seuraa mukana. Uskottavaa vakausrahastoa tarvitaan pelotteeksi markkinoita vastaan, muistuttaa Turun Sanomat.
Taloutta korjaavat toimenpiteet, jotka ovat omassa vallassa, kannattaa tehdä nopeasti ja määrätietoisesti. Ulkopuolisiin häiriötekijöihin, kuten raakaöljyn hintaan, on hankalampaa vaikuttaa, arvioi siis aamun Turun Sanomat pääkirjoituksessaan.
Iltalehti pohtii, mikä on Suomen linja seuraavassa euron pelastusoperaatiossa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Saksan uskollinen apuri Suomi pelimerkkinsä asettelee tässä uudessa tilanteessa. Ainakin vielä eilen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) nikotteli ajatukselle lisätä panoksia näin valtavasti. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) asetteli sanojaan Financial Timesissa perisavolaiseen tyyliin: "Rahasumman pitää olla kyllin suuri mutta ei liian suuri."
Totta onkin, että jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen kriisirahastojen riskit alkavat uhata yksittäisten maiden luottoluokituksia.
Eurooppa on taantumassa, Espanjan korot ja öljyn hinta nousussa. Euron painajainen ei ole suinkaan ohi, vaikka EKP:n höveli setelirahoitus helpottaa väliaikaisesti tilannetta, kirjoittaa Iltalehti.