Savon Sanomienmukaan alueellistamista on pakko jatkaa siitäkin huolimatta, että pääkaupunkiseudulta kuuluu ankara valitus, miten he joutuvat elättämään koko muuta maata.
"Erityisen käärmeissään ovat helsinkiläiset, jotka kokevat antavansa vuosittain satoja miljoonia euroja alueelliseen köyhäinhoitoon.
Tunteitten sijasta olisi hyvä antaa joskus numeroittenkin puhua. Alkutuotannossa, maataloudessa, on koko maassa noin 70 000 työpaikkaa. Uudenmaan osuus siitä on noin 3 000 eli alle viisi prosenttia. Ruokapöydän ääressä ei ole epäselvyyttä, kuka on hankkinut valtaosan tarvittavista kotimaisista elintarvikkeista.
Teollisuus ja rakentaminen tarjoavat nykyisellään työtä noin 550 000 suomalaiselle. Uusimaalaisia heistä on reilut 120 000 eli vajaa neljännes. Tässäkin asiassa suhde on selvä: kolme neljästä tavallisista ruumiillista työtä tekevistä duunareista ahertaa jossain Uudenmaan ulkopuolella."
Jos alkutuotanto ja teollisuus tapahtuu edelleen pääosin muualla Suomessa kuin Uudellamaalla, niin hallinnon ja palvelun puolella suhde on toinen.
"Valtakunnan työpaikkarakenteen perusteella ei ole kuin yksi totuus: muu maa tekee työt, Uusimaa suunnittelee ja korjaa hedelmät. Maakuntien tasaarvon vuoksi valtion on pakko jatkaa omien toimintojensa alueellistamista tai hajasijoittamista pois pääkaupunkiseudulta ja näytettävä näin esimerkkiä myös yksityiselle elinkeinoelämälle."
Maahanmuuttajia ei saisi sulloa samoihin kaupunginosiin
Maahanmuuttajilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia valita asuinpaikkaansa, kertoo
Kaleva.
Hakeutuminen asumaan omanmaalaisten keskuuteen, ei ole seurausta muuttajien tahdosta. Päinvastoin, useimmat heistä vastustavat ajatusta omaan ryhmään kuuluvien asumisen keskittämisestä samaan lähiöön. Toki muuttajissa on niitäkin, jotka kokevat olonsa kotoisammaksi omiensa joukossa.
Niissä maissa, missä maahanmuuttajia on huomattavasti enemmän kuin Suomessa, on jo kauan sitten todettu epäonnistuneeksi heidän asuttamisensa samaan paikkaan omana ryhmänä.
Maahanmuuttajien sullominen yksiin ja samoihin kaupunginosiin jatkuu, ellei asiaan puututa. On vielä tilaisuus muuttaa kurssia, kun ongelmat eivät ole räjähtäneet käsiin.
Kristillisdemokraatit riitelevät keskenään
Vaalien läheisyys on tuonut kristillisdemokraattien auvoiseen julkikuvaan pientä säröä, kolumnoi Marja Tyynismaa
Ilkka-lehdessä.
Räsäsen linjanvedot ovat olleet joillekin pettymys. Ensin yllätti Bjarne Kallis. Kallista harmittaa, ettei puoluejohtaja puhu oikeista ongelmista, kuten kasvavista tuloeroista vaan käyttää aikansa ja energiansa sukupuolineutraalien avioliittojen tuomitsemiseen.
Viime viikolla luopumisestaan ilmoittanut Kari Kärkkäinen antaa taustatukea Kallikselle. Hänelle kristillisdemokraatit ei ole mikään yhden illan juttu – Räsäsen johdossa puolue on mennyt hänen mielestään väärään suuntaan.
Kalliksen eroilmoituksen yhteydessä nousi esiin tapaus Tallqvist. Kansanedustaja Tarja Tallqvistin myönteinen kanta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin oli viedä häneltä ehdokkuuden. Näkemys kun ei mahtunut puolueen pirtaan.
Ilman Kallista ja Kärkkäistä Tallqvist olisi listan ulkopuolelle jäänytkin. Heidän vetoomuksensa hellytti puolueen, ja ehdokkuus vahvistettiin.