Aamulehtipohtii hallituksen säästöhalukkuutta ensi viikolla pidettävässä kehysriihessä. Lehden mukaan kansanlaisten on syytä toivoa, että hallitus löytää ratkaisut menoleikkauksiin, muuten valtion velkaantuminen vain jatkuu.
Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että leikkauksiin ja veronkorotuksiin voidaan palata, jos taloustilanne niin vaatii. Ja nyt se vaatii, muistuttaa Aamulehti ja toteaa samaan hengenvetoon etteivät ratkaisut ole helppoja.
Sdp:n puoluevaltuusto varoitti viikonvaihteessa ylisuurista leikkauksista. Sen mielestä viiden miljardin sopeutus tarkoittaisi köyhimpien kukkarolla käyntiä. Puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta on tähän mennessä kuultu vain pari populistista heittoa siitä, miten valtio saisi lisää tuloja.
Pääministeri Jyrki Katainen heitti hädissään jo palloa ay-liikkeelle ja peräsi siltä keinoja talouden kuntoon saattamiseksi, ihmettelee Aamulehti.
Leikkauslistojen vaikutukset arvioitava
Sdp:n pää-äänenkannattaja
Demokraattipatistaa puolestaan arvioimaan tarkkaan leikkauslistojen vaikutukset ennen päätöksiä.
Moni pyrkii talousviisaan maineeseen vaatimalla hallitukselta välitöntä viiden miljardin euron leikkausta. Harva tarjoaa kuitenkaan perusteltua analyysia vaatimustensa tueksi, lehti kirjoittaa.
Ei ole näkynyt tai kuulunut juuri yhtään puheenvuoroa, mistä pitäisi leikata, mitä veroja nostaa saatikka arvioita leikkausten vaikutuksista, kirjoittaa Demokraatti.
Etuja hamuavat yritysjohtajat
Kaleva
pohtii yritysjohtajien etiikkaa otsikolla etuja hamuavaa yritysjohtajuutta. Presidentti Sauli Niinistö muotoili virkaanastujaispuheessaan että luottamuksen voittaa vain näyttämällä esimerkkiä. ja erityistä lujuutta vaaditaan niiltä, jotka itse voivat vaikuttaa omiin ja lähipiirinsä etuuksiin.
Niinistön ajattelussa olisi tarpeellista ohjenuoraa ainakin Finnairin ja eläkevakuutusyhtiön ilmarisen päättäjien keskinäisiin operointeihin, lehti kirjoittaa. Yhtiöiden antama esimerkki on ollut yhteiskunnallista ilmapiiriä mädättävä.
Keskinäinen veljeys näytti voimansa Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntojärjestelyissä. Vehviläisen ja Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen kohdalla on kyse elinkeinoelämän korkeimmista paikoista, jonne pitäisi valikoitua vain arvostelukykyisintä joukkoa.
Siksi on pakko kysyä, eivätkö kellot soineet kummallakaan puolella. Vai toivottiinko vain ettei niiden kilinä kuulu kabinettien ulkopuolelle, kysyy Kaleva.
Kuka puolustaa bisnestä?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen pohtii
Helsingin Sanomissajulkaistussa kolumnissaan suomalaista keskusteluilmapiiriä otsikolla Kuka puolustaisi bisnestä?
Apusen mukaan poliittinen demagogia on juuri nyt helppoa ja halpaa. Kuka tahansa, joka osaa liimata toisiinsa sanat ahneus ja kapitalismi, voi esiintyä merkittävänä yhteiskuntakriitikkona. Jos julkisesta keskustelusta pitäisi jotain päätellä, liiketoimintaan ryhtyvät vain siulultaan vammautuneet ihmiset, ihmettelee Apunen.
Poliitikot huutavat uusia työpaikkoja, mutta kuka heistä puolustaisi avoimesti bisnestä? Epäluulo, kiukku ja pankkiireille esitetyt käyttäytymisvaatimukset ovat viime vuosien valossa ymmärrettäviä, mutta ne eivät saa levitä koko yritystoiminnan vastaiseksi kulttuuriksi. Elinkeinoelämää on seurattava kriittisesti, mutta sitä ei pidä demonisoida, kirjoittaa Matti Apunen.
Mitä Hornettien tilalle?
Savon Sanomatpohtii puolestaan kotimaisten torjuntahävittäjien uusimista kun nykyiset Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä.
Suomi tarvitsee uskottavan puolustuskykynsä säilyttämiseksi tehokkaan ja nykyaiakisen hävittäjäkaluston, vaikka hävittäjähankinnat nostattavat poliittisissa päättäjissä intohimoja kalleutensa vuoksi. Yhden varteenotettavan vaihtoehdon, yhdysvaltalaisen F-35 -hävittäjän kappalehinta on vähintään 60 miljoonaa euroa.
Tietenkin on mahdollista ettei Suomi hanki ollenkaan uusia hävittäjiä. Tämä tarkoittaisi käytännössä, ettemme kykenisi puolustustamaan itseämme ilmasta. Uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen nimissä joutuisimme tällöin hakemaan ilmapuolustusratkaisua muiden kanssa, muistuttaa Savon Sanomat.