Ruotsalaislehdet etsivät syitä sosiaalidemokratian alennustilaan lähihistoriasta ja yleiseurooppalaisista trendeistä, Lehdet toivovat uuden puheenjohtajan valintaprosessiin avoimuutta.
Aftonbladet
Sosiaalidemokraattien edesottamusten seuraaminen on viime aikoina ollut kuin katsoisi junaonnettomuutta, kirjoittaa demareita lähellä oleva Aftonbladet. Suuri, asiantunteva ja harmaa mahtipuolue on muuttunut suureksi, ajelehtivaksi ja vuotavaksi kaaokseksi. Tätä tarinaa media on lähettänyt suorana lähetyksenä vuoden 2010 vaalitappiosta lähtien ja viime kuukausina se on saanut yhä hurjempia käänteitä.
Kaikilla Ruotsissa on jonkinlainen suhde sosiaalidemokratiaan, riippumatta siitä millainen, Aftonbladet kirjoittaa. Kyse on jostain paljon suuremmasta kuin puolueen kannatuslukujen laskusta 23 prosenttiin. Jos sosiaalidemokraatit eivät onnistu kokoamaan itseään, meidän kaikkien täytyy muokata uudelleen käsitystämme koko Ruotsista, lehti uskoo.
Sillä Ruotsi on lehden mielestä yhä sosiaalidemokraattinen maa porvarihallituksesta huolimatta. Samalla tavalla kuin Tony Blairin uusi työväenpuolue ei onnistunut muuttamaan pohjimmiltaan konservatiivista Britanniaa, ei myöskään Fredrik Reinfeldt uusine puolueineen ole onnistunut ajamaan sosiaalidemokraatteja ruotsalaisen politiikan keskiöstä. Ei ole tapahtunut arvomuutosta, olemme vain saaneet uudenlaisia taitavampia moderaatteja, jotka ovat taitavampia puhumaan sosiaalidemokratian kieltä.
Kaikki riippuu nyt siitä, mihin suutaan sosiaalidemokraatit menevät - se määrittelee ruotsalaisen poliittisen kentän. Ei se, mitä Fredrik Reinfeldt sanoo, toteaa Aftonbladet.
Dagens Nyheter
Kun vanhemmat sosiaalidemokraatit sanovat, etteivät enää tunne puoluettaan, kyse on nostalgiasta, kirjoittaa puolestaan Dagens Nyheter. He kaipaavat aikaan, jolloin työväenliike hallitsi politiikkaa ja kasvavat resurssit riittivät yhä uusiin hyvinvointiuudistuksiin. Tämä tarina kuitenkin päättyi lehden mukaan jo 1990-luvulla.
Dagens Nyheter käy läpi Håkan Juholtin edeltäjiä ja etsii kriisin syytä lähihistoriasta. Lehti kuvaa Göran Perssonia vahvaksi strategiksi, joka hoiti asiat mielellään itse, ja oli siten huono kasvattamaan uusia johtajia. Mona Sahlin ei lehden mukaan noussut puheenjohtajaksi, koska oli fantastinen vaihtoehto, vaan koska muut karsiutuivat pois. Hänen vahvuutenaan kuitenkin olivat vahvat vaistot ja hallituskokemus.
Sen sijaan Juholtilla ei ollut strategiantajua eikä vahvoja vaistoja. Hän ei ollut koskaan toiminut ministerinä ja häntä pidettiin alun perinkin liian holtittomana vaativiin tehtäviin. Se, että kävi niin kuin kävi, ei ollut uutinen kenellekään.
Nyt sosiaalidemokraatit ovat, kuten puoluesihteeri Carin Jämtin maanantaina sanoi, ennennäkemättömässä tilanteessa. Puolueen puheenjohtaja ei ole koskaan aikaisemmin eronnut kesken kauden.
Kun Olof Palme murhattiin vuonna 1986, harva kyseenalaisti varapääministeri Ingvar Carlssonin nousua sekä pääministeriksi että puolueen puheenjohtajaksi. Nyt puolueen vaihtoehtona on valita väliaikainen puheenjohtaja pitämään ohjaksia ensi vuoden puoluekokoukseen saakka tai yrittää löytää pitkäaikaisempi ratkaisu.
Dagens Nyheter kaipaa monen muun ruotsalaislehden tapaan aiempaa enemmän avoimuutta valintaprosessiin, mikä lisäisi uuden puheenjohtajan legitimiteettiä sekä puolueen jäsenten että äänestäjien silmissä.
Svenska Dagbladet
Svenska Dagbladet toteaa, että toiveet avoimemmasta valintaprosessista ja jäsenten suuremmasta vaikutusvallasta eivät välttämättä kanna hedelmää.
Puolueessa pelätään prosessin venymistä ja sitä, että puolueen sisäinen oikeisto ja vasemmisto alkavat kaivaa uusia ampumahautoja. Nyt halutaan keskittyä kaikin voimin yhtenäisyyden vaalimiseen.
Göteborgs-Posten
Riippumatta siitä, kuka tehtävään valitaan, hänellä on edessään kova työ, muistuttaa Göteborgs-Posten. Kannatus on ennätysalhainen ja puolueen sisäiset taistelut käyvät kiivaina.
Jotta sosiaalidemokraateilla olisi menestymisen mahdollisuus, puolueen pitäisi onnistua vetoamaan keskiluokkaan ja kaupunkilaisäänestäjiin ilman, että se menettää liian suurta osaa vasemman laidan kannattajistaan vasemmistopuolueelle.
Expressen
Expressen kirjoittaa Suomen presidentinvaaleista ja vertaa Ruotsin demarien ahdinkoa kahdeksan vuotta pääministerinä toimineen Paavo Lipposen alle seitsemän prosentin ääniosuuteen.
Lehti toteaa, että sosiaalidemokraattien valta on useimmissa eurooppalaisissa maissa kutistunut jo pitkään. Esimerkiksi Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa kristillisdemokraattisen CDU:n viimekeväinen vaalitappio ei auttanut sosiaalidemokraatteja, vaan valtaan nousivat vihreät. Mutta toisaalta Hampurissa oikeisto ja vihreät hoitivat osavaltion asioita niin huonosti, että sosiaalidemokraatit nousivat vuosi sitten enemmistöksi.
Yhä harvempi äänestää aina yhtä puoluetta riippumatta siitä, mitä se saa aikaan, uskoo Expressen. Nykyään kansalaisten mielestä voi olla hyvä ajatus vaihtaa pitkään istuneita vallanpitäjiä, vaikka he vaikuttaisivatkin vain aloitekyvyttömiltä, eivät sinänsä epäpäteviltä. Itsevaltaisia ja tunareita äänestäjät kaihtavat - puolueesta riippumatta.