Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden on ollut vaikeampaa hakea ja saada apua korona-aikana, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.
Koronaepidemian aikana kotiin eristäytyminen on mahdollistanut ja tuonut esiin läheisten ihmisten pakottavaa kontrollia ja vallankäyttöä. Fyysisen ja henkisen väkivallan lisäksi väkivalta voi olla esimerkiksi taloudellista.
Tutkimuksen aineistona on käytetty turvakodeista korona-aikana kerättyjä seurantakyselyjä sekä turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen työntekijöiden ryhmähaastatteluja. Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Tampereen yliopiston ja Turun yliopiston hanketta.
Voi olla, että avun tarpeen laajuus selviää vasta paljon myöhemmin.
– Lähisuhdeväkivaltaan haetaan yleensä apua vasta pitkän ajan kuluttua väkivallan alkamisesta. Korona-aikana tapahtunut väkivalta saattaa siten näkyä palvelujärjestelmän kuormituksena vielä vuosien päästä, toteaa tutkimuksen Tampereen yliopiston osahankeen johtaja, sosiaalipolitiikan apulaisprofessori Marita Husso tiedotteessa.
Huolta on herättänyt etenkin, miten haavoittuvat ryhmät kuten lapset ja maahanmuuttajat saavat apua. Väkivallasta pitäisi kysyä systemaattisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.
– Väkivaltaan puuttuminen vähentää inhimillistä kärsimystä ja säästää merkittävän määrän kustannuksia, Husso sanoo.