SARS-CoV-2-virus on jaksanut yllättää kerta toisensa jälkeen, sanoo Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen. Vaikka virus ei virallisesti ole elävä, niin juonikas se ainakin on, tuumii virologi, jolla on pitänyt kiirettä.

Virukset muuttuvat kaiken aikaa, osa nopeammin, osa hitaammin. Vaikka harva mutaatio vaikuttaa tautien tarttuvuuteen tai vakavuuteen, muutosten seuraaminen antaa tärkeää tietoa siitä, mistä minne virukset ovat matkalla ja kuinka paljon niitä ihmisten keskuudessa jyllää.

Sirosen koronavuoteen on mahtunut epäuskoa, pettymystä ja lopulta luottamusta siihen, että ensi kesänä COVID-19:n vaikutus Suomessa hiipuu.

Uusin käänne, Britanniassa loppuvuonna havaittu ärhäkkä virusvariantti, söi virustutkijoilta joululoman. Tieto vei Sirosenkin joulunvietosta organisoimaan uudelleen SARS-COV-2:n sekvensointia eli sen perimän avaamista. Sekvensointi kertoo, millaisia muutoksia perimään on tullut.

Britannian jälkeen Etelä-Afrikka kertoi toisesta mutaatiosta, jonka vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin brittivariantissa.

SARS-CoV-2:n brittiversio, napsakasti SARS-CoV-2 VOC 202012, on erityisen tärkeä sekvensoitava. Se näyttää tarttuvan selvästi helpommin kuin aiemmat variantit. Miksi? Vai onko muutos näköharha?

Näihin kysymyksiin laboratorioissa etsitään vastauksia. Englantilaisilla virustutkijoilla mutanttiviruksen kasvatus on pisimmällä.

– Sitä dataa kaikki nyt kovasti odottavat. Toistaiseksi on vaikea sanoa, kuinka paljon tässä on viruksen muutosta ja kuinka paljon esimerkiksi sitä, että Englannissa on väsytty rajoitustoimiin, sanoo Tarja Sironen.

Tartuntojen roihahtamisen Lontoossa ja muualla Kaakkois-Englannissa voi selittää jopa sattuma: mutanttiviruksen kannalta oikeaan aikaan oikeassa paikassa on saattanut olla superlevittäjä.

Variantti on kuitenkin levinnyt niin laajalle ja niin nopeasti, että mutaatiolla todennäköisesti on vaikutusta, Sironen arvioi.

Tammikuussa tietoon, maaliskuussa pandemia

COVID-19:llä on tammikuun 10. päivänä vuosipäivä. Epidemia oli tosin levinnyt Kiinan Wuhanissa jo muutamia viikkoja, mutta tasan vuosi sitten Kiina kertoi, millaisesta viruksesta oli kyse.

Ensimmäisen sekvensoinnin jälkeen perimä on avattu eri puolilla maailmaa lukemattomia kertoja. Mutaatioita seuraamalla pysytään viruksen jäljillä parhaimmillaan lähes reaaliajassa.

SARS-CoV-2 ehti kuitenkin karkuun ennen kuin ihmiskunta tajusi, miten vaarallisesta vihollisesta oli kyse. Virus sai siivet lentomatkustajilta ja levisi nopeasti ympäri maailmaa.

Kaksi kuukautta Kiinan ilmoituksen jälkeen Maailman terveysjärjestö WHO julisti, että erillisten epidemioiden sijasta COVID-19 oli pandemia. "Kyllä tästä meille pitkäaikainen ongelma tulee", ennusti Tarja Sironen Ylen haastattelussa maaliskuun lopussa.

Hänelle oli silloin alkanut valjeta, millaisessa tilanteessa maailma oli.

– En minä tammikuussa uskonut tällaiseen pandemiaan lainkaan. Että se leviää näin laajalle tai että vaikutukset olisivat näin valtavia. Enkä usko, että kukaan osasi oikeasti tämmöistä ennustaa.

Sen sijaan uskottiin, että virus saadaan pysäytettyä Kiinaan tai ainakin hyvin nopeasti, jos se leviäisi muualle, Sironen muistelee.

– Kyllähän ne ensimmäiset kuukaudet olivat aika epätodellisia aikoja!

COVID-19 hiipuu mutta ei katoa

Vaikka COVID-19 lopulta saadaan kuriin ja pandemia haalistuu pikku hiljaa muistoksi, itse taudista ei tule koskaan pelkkää muistoa, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Kyllä se on nyt pysyvä osa ihmisten hengitystieviruksia. Se jää kiertämään maapallolle. Emmehän me siitä enää kokonaan eroon pääse. Siitä tulee ajan kanssa todennäköisesti kausiflunssa.

Sironen yllättää lisäämällä, että tuo muutos on Suomessa jo tapahtumassa. Ensi kesästä tulee varsin rauhallinen, hän ennustaa. Syitä on kaksi: rokotukset ja kausivaihtelu.

– Niin laajaa rokotuskatetta kesään mennessä tuskin saadaan, että meillä olisi laumaimmuniteetti, mutta jo viime kesä oli rauhallinen. Silloin oli jo aavistettavissa viruksen kausiluonteisuus.

Ulkomaanmatkaa hän ei ole ensi kesäksi suunnittelemassa, mutta Suomen kesä voi olla täynnä tapahtumia ja sillä tavoin normaali, hän ennakoi.

Virus nostaa päätään taas syksyllä. Sitä Sironen ei epäile. Mutta siinä vaiheessa rokotettuja onkin jo enemmän. Silloin ollaan tavallaan "uudessa normaalissa", mikä se sitten onkaan, hän sanoo.

Vaikka kesä kangasteleekin lupaavana, vielä on esteitä ennen kuin ollaan niin pitkällä. Joulun aikaan mahdollisesti saaduista tartunnoista on varmaa tietoa vasta viikon päästä.

Pahimmassa tapauksessa juhlakausi sai ihmiset unohtamaan, ettei virus pitänyt joululomaa. Samalla tavoin taisi syksyllä unohtua COVID-19:n toisen aallon uhka, kun tartuntoja oli kesän jäljiltä Suomessa tuskin lainkaan.

Tarja Sironen kertoo olleensa valtavan pettynyt, kun tapausmäärät lähtivät karkuun.

Mutanttiviruksen kontolle kakkosaallon alkamista ei voida vierittää. Uusi variantti ei näy vielä silloisessa datassa, Sironen kertoo.

Hän toivoo, että ihmiset nyt jaksaisivat olla huolellisia vielä muutamia kuukausia. Siten rokotusten ja kesän vaikutusten yhtälöön saataisiin kolmanneksi hyväksi tekijäksi tartuntamäärien matala perustaso.

– Jos nyt heittäydytään vapaalle, tässä on vieläkin se riski, että tilanne ehtii räjähtää käsiin. Sitten se on hankalampi saada hallintaan. Nyt kun vain jaksettaisiin vähän aikaa eikä päästettäisi sitä uutta varianttia irti täällä Suomessa.

Tahto antoi vauhtia rokotteille

Yksi iloinen yllätys vuoden aikana on ollut se, miten nopeasti rokotteita on saatu käyttöön, useita alle vuodessa. Aiempi nopeusennätys oli sikotautirokotteella. Sen kehittämiseen meni neljä vuotta.

Koronarokotteiden vauhtia selittää se, että ne ovat kaikkien aikojen ensimmäiset RNA- ja vektorirokotteet. Niiden tekemiseen menee vähemmän aikaa kuin perinteisiin rokotteisiin, joita varten taudin aiheuttajat ensin kasvatetaan ja sitten heikennetään tai tehdään täysin tartuttamiskyvyttömiksi.

Toinenkin syy kuitenkin on, kertoo Tarja Sironen. Reaktiot Länsi-Afrikan isoon ebolaepidemiaan vuonna 2014 todistavat, että tahdolla on merkitystä.

– Vuosikausia oli tehty kaikenlaista ebolarokotetutkimusta, mutta se ei ollut edennyt mihinkään, koska ei ollut intressiä viedä sitä loppuun. Kun sitten tuli se oikeasti iso epidemia, rokote vietiin hyvin nopeasti maaliin.

Ensimmäisten koronarokotteiden ennusteltiin olevan käytössä puolessatoista vuodessa. Sironen oli ebolarokotteen takia vakuuttunut, että niin hyvinkin käy. Kävi vielä paremmin, meni alle vuosi.

Nopeus on toisaalta herättänyt ihmisissä epäilyksiä siitä, että heille tarjotaan keskeneräistä tavaraa.

– THL on hyvin tietoinen näistä epäluuloista ja tekee mielestäni hyvää työtä vastaamalla niihin. Toivon kovasti, etteivät ne vaikuta siihen, miten ihmiset ottavat rokotteita. Ei rokote auta, jos meistä vain pieni osa ottaa sen, sanoo Sironen.

Rokotteita tulee lisää

Yksi iso kysymys on myös rokotteiden riittävyys, ei vain meille niistä täällä eturivissä kilpaileville vauraille valtioille, vaan myös kehittyville maille.

Tarja Sironen arvelee, että menee vuosia ennen kuin kaikki halukkaat koko maailmassa on rokotettu.

Tämän hetken uutisotsikoista tutut kolme tai neljä rokotetta eivät kuitenkaan välttämättä ole ne, joilla tämä kriisi ratkaistaan. Niiden perässä eri tutkimusvaiheissa on tulossa monta muuta, WHO:n taulukossa 172.

– Voi hyvinkin olla, että nyt otetaan nämä rokotteet ja myöhemmin toinen, jonka on ehkä todettu antavan pidempikestoisen suojan. Seuraavat vuodet katsellaan, mikä on se pysyvä rokote, joka jää käyttöön.

Lopullinen päätös voi olla eri maissa hyvinkin erilainen, sanoo Sironen.

Mitä menneestä vuodesta sitten on otettavissa opiksi? Ainakin se, miten tärkeää ihmisten käyttäytyminen on tulevien pandemioiden estämisessä, vastaa Tarja Sironen.

– Ihmiset ja heidän käytöksensä ovat hyvin keskiössä. Ja se, miten saadaan asiat viestittyä niin, että ihmiset todella muuttavat käytöstään ja ihmiskunta lähtee yhdessä torjumaan viruksia. Se on ollut nytkin valtavan merkityksellinen asia.

Tärkeää on myös, että epidemioiden syntypaikat kertovat havainnostaan muille mahdollisimman nopeasti. Monet ovat syyttäneet Kiinaa viivyttelystä COVID-19:stä tiedottamisessa.

– Koko vuosi on spekuloitu, kertoiko Kiina nopeasti vai ei. Minun mielestäni kyllä, sanoo Sironen.

Kiinasta on kiinni myös se, selviääkö SARS-CoV-2:n alkuperä. Missä virus pääsi siirtymään lepakosta ihmiseen? Mikä eläin oli mahdollinen väli-isäntä?

Todennäköisimpänä paikkana pidetään Wuhanin toria, jossa myytiin ihmisten ruoaksi luonnoneläimiä, myös lepakoita. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin kallistuneet sille kannalle, ettei tori ollutkaan epidemian alkupiste vaan paikka, jossa tartunnat pääsivät yltymään.

Kiina ja WHO ovat sopineet jäljittävänsä yhteistyössä, miten lepakkoviruksesta tuli ihmisten virus. Kansainvälisen tutkijaryhmän oli määrä matkustaa Kiinaan tällä viikolla, mutta Kiina ei päästänytkään tutkijoita maahan.

WHO toivoo, että syynä on vain tilapäinen sekaannus luvissa.

Koronapandemia on paha juttu, jota ei tietenkään olisi pitänyt päästää tapahtumaan. Virustutkijoille vuosi on kuitenkin ollut myös jännittävä, tunnustaa apulaisprofessori Tarja Sironen.

– Hurja vuosihan tämä on ollut, mutta kyllä sitten jälkikäteen voi todeta omalta kohdalta, että onhan tämä ollut myös aivan mahtava vuosi – jos niin kehtaa sanoa ääneen.

Nöyryyttäkin vuosi on opettanut.

– Ainakin itselleni yksi opetus on ollut, että meidän on tutkittava lisää virusten perusominaisuuksia. Vuoden aikana on menty myös ihan perusasioihin, joissa onkin ollut aikamoisia aukkoja, Sironen sanoo.

Hänen mukaansa sitä, miten eri virukset erittyvät ja tarttuvat, ei loppujen lopuksi tunneta kovin hyvin.

Vaikka tutkijat olivat varmoja, että jokin pandemia olisi ennen pitkää väistämätön, sen aiheuttajaksi ennakoitiin ilman muuta lintuinflenssavirusta. Siitä oli paljon tietoa. Koronasta vastaava osaaminen puuttui, kertoo Tarja Sironen.

– Lintuinfluenssahan sen piti olla. Pandemiavarautuminen pohjautui pitkälti siihen. Siihen on rokotteitakin kehitettyinä. Se on varmasti ollut tästä yksi iso oppi. Pitää varautua kaikenlaisiin viruksiin. Varautumissuunnitelman täytyy olla mahdollisimman yleispätevä.

Lintuinfluenssa- ja koronavirusten lisäksi tarkkailua vaativien listalla ovat etenkin paramyksovirukset. Niissä on paljon sellaisia, jotka leviävät helposti ilmassa.

– Virologin silmin pahimmat mahdolliset ovat hendra ja nipah. Nekin ovat lähtöisin lepakoista, kertoo Sironen.

Hevosten kautta tarttunut hendra ja sioilta saatu nipah ovat aiheuttaneet jonkin verran infektioita ihmisille, mutta ihmisestä ihmiseen niiden ei tiedetä tarttuneen.

– Hengitystieinfektioihin ja helposti leviäviin viruksiin ollaan kallellaan. Jos jonkin verran täytyy rajoittaa, niin kyllä minä laittaisin seuraamisen pääfokuksen niihin, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen varautumisesta tulevaan.

Voit keskustella tästä aiheesta maanantaihin klo 23:een saakka.

Lue myös: Viruksia on kaikissa ja kaikessa, ne ovat ihmiselle pahiksia ja hyviksiä mutta enimmäkseen ne eivät meistä piittaa