Monilla Lapin matkailualan yrittäjillä oli vielä tämän vuoden kevättalvesta käsillään kaikkien aikojen matkailusesonki.
Silloin ulkomaalaisia turisteja virtasi Suomen Lappiin ennätysmääriä.
Tasaisesti lähes koko 2010-luvun kasvanut Lapin-matkailu kuitenkin tyssäsi, kun koronapandemia sulki ihmiset koteihinsa ympäri maailmaa.
Erityisesti matkailualan yrityksille pandemia oli shokki, joka tiesi varmaa tulojen menetystä niin yritysten omistajille kuin työntekijöille.
Koronapandemia on kuitenkin tarjonnut monille yrittäjille myös erinomaisen sauman uudistaa yritystoimintaansa kotimaisten asiakkaiden houkuttelemiseksi.
Haastattelimme viittä Lapissa työskentelevää nuorta matkailualan yrittäjää, joita pandemia-aika on auttanut näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
Monen kohdalla helpotusta vaikeiden aikojen keskellä on tuonut erityisesti oman harrastuksen ympärille rakennettu yritystoiminta.
Juho Uutela, 32, ohjelmapalveluyrittäjä: “Viime kausi oli koronasta huolimatta yksi yrityshistoriamme parhaimpia”
Juho Uutelan omistama Beyond Arctic -ohjelmapalveluyritys on yksi niistä yrityksistä, joilla oli viime talvena käynnissä kaikkien aikojen paras sesonki.
Beyond Arcticin toiminta on keskittynyt erityisesti revontulikuvausmatkojen järjestämiseen kansainvälisille matkailijoille.
– Itseasiassa viime kausi oli koronasta huolimatta yksi yrityshistoriamme parhaimpia, koska aloitimme kauden aikaisin syksyllä, tamperelaissyntyinen Uutela kertoo leveällä Tampereen murteella.
Uutelan mukaan syksy on revontulibongaamisen kannalta erinomaista aikaa, sillä pohjoinen napapiiri on otollisessa asennossa revontulia aiheuttaviin aurinkotuuliin nähden ja taivas on usein pilvetön toisin kuin talvisin.
Tuottoisasta, tosin pahasti keskeneräiseksi jääneestä talvikaudesta huolimatta korona on rokottanut myös Beyond Arcticin toimintaa, sillä yritys on perinteisesti markkinoinut toimintaansa ainoastaan ulkomaalaisille turisteille.
Beyond Arcticin tila Rovaniemen keskustassa on tällä hetkellä täynnä käyttäjäänsä odottavaa talviretkeilytavaraa. Siisteissä riveissä on lumikenkiä, liukulumikenkiä, hiihtosauvoja, talvihaalareita ja -kenkiä.
Niitä ulkomaalaiset asiakkaat tarvitsevat, kun he eivät omista kunnollisia talvivarusteita omasta takaa.
Yrityksen tiloissa on myös koulutustila, jossa on videotykki, iso valkokangas ja sohvat. Uutela kertoo, että tilaa käytetään revontulia, säätiedotusta ja kuvaustekniikkaa koskevan teoreettisen puolen opettamiseen asiakkaille.
Asiakaskadon myötä myös opetustila jäi vaille käyttöä.
– Aika äkkiä sitä tajusi, että ei niitä ulkomaalaisia asiakkaita tänä vuonna tule ja jotain on keksittävä, Uutela kertoo.
Ainoa keino oli siis keskittyä kotimaisiin matkailijoihin. Mutta miten?
Ensimmäisen ongelman muodosti sijainti, sillä Rovaniemi on matkailijaprofiililtaan hyvin kansainvälinen kaupunki.
– Suomalaisille tämä on ohikulkupaikka. Täällä pysähdytään ehkä syömään, mutta matka jatkuu sitten Tunturi-Lappiin, kuten Ylläkselle tai Leville, Uutela toteaa.
Toisen ongelman muodostivat yrityksen tarjoamat palvelut, jotka oli räätälöity kansainvälisille turisteille varustusta ja opastusta myöten. Jopa verkkosivut olivat ainoastaan englannin kielellä.
– Oppaamme viettävät perinteisesti asiakkaiden kanssa koko päivän. Ei suomalainen asiakas kaipaa sellaista, Uutela selittää.
– Hän haluaa tehokkaan, enintään parin tunnin paketin ja jatkaa sitten matkaansa itsenäisesti.
Tässä parissa tunnissa Uutela näki kuitenkin markkinaraon ja lähti räätälöimään Business Finlandilta saamansa koronatuen avulla suomalaisille suunnattua revontulikuvauspakettia.
Paketti on periaatteessa sama kuin kansainvälisille matkailijoille, mutta kouluttajan kanssa luonnossa vietettyä aikaa on supistettu.
– Käytännössä käymme suomalaisten kanssa opettelemassa pimeässä kuvaamista luonnossa hetken aikaa, kun ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa lähtisimme tekemään pidempää retkeä, Uutela kertoo.
Ja kuten nokkela myyjä sanoisi: eikä siinä vielä kaikki!
Uutela tajusi, että aikaisemmin vain koulutustilana käytetty tumma huone oli itseasiassa hänen huomaamattaan ollut kaiken aikaa myös pieni yksityinen elokuvateatteri.
Elokuvateatterin kohdeyleisöä ovat erityisesti rovaniemeläiset mutta myös kaupunkiin matkustavat niin kotimaiset kuin ulkomaalaisetkin matkailijat. Lisäksi elokuvakokemukseen voi yhdistää viereisen hostellin kanssa sauna- tai paljuillan.
– Täällä voi järjestää pikkujoulut pienellä porukalla tai esimerkiksi treffi-illan, Uutela kertoo.
– Nyt kun nämä tuotteet ja palvelut on ajateltu myös suomalaisille, ei ole enää mitään järkeä luopua niistä, vaikka kansainväliset asiakkaat joskus palaavatkin.
Antti Piiparinen, 36, hostelli- ja ravintolayrittäjä: "Olemme pystyneet työllistämään koronatuilla"
Moni suomalainen saattaa yllättyä siitä, että Rovaniemi on itseasiassa joulun aikaan Suomen kansainvälisin kaupunki, kun lumi, revontulet ja joulupukki houkuttelevat matkailijoita Lappiin.
Nyt kansainvälisistä matkailijoista ei ole tietoakaan, mikä on erityisen kova paikka kaupungin majoituspalveluita tarjoaville yrittäjille.
Rovaniemen keskustassa Hostel Café Kotia pyörittävä Antti Piiparinen ei vaikeista ajoista huolimatta vaikuta olevan allapäin.
Takana on Piiparisen mukaan olosuhteisiin nähden hyvä kesä, jolloin suomalaisetkin reissaajat löysivät jälleen Lapin.
– Ja kun suomalainen käypi, niin hän saattaa helposti tulla sitten uudelleenkin, Suomussalmelta kotoisin oleva Piiparinen tuumaa.
Lapissa ja erityisesti Rovaniemellä majoituspalveluja tarjoavat yritykset ovat valinneet erilaisia strategioita pandemiakaudesta selviämiseen.
Osa yrityksistä on pistänyt suoraan lapun luukulle ja kertonut keskittyvänsä talvikauteen 2021–2022.
– Me olemme tiputtaneet tälle kaudelle listahintoja, ja meillä on tarjolla 25 prosentin alennuksella kotimaan matkailijoille suunnattuja talvipaketteja, Piiparinen kertoo.
Paketteja on rakennettu yhteistyössä muiden lähellä toimivien yrittäjien kanssa. Myös hostellin yhteyteen vuosi sitten avattuun ravintolaan on räätälöity majoitus- ja ruokailupaketteja.
– On tässä hieman joutunut miettimään toimintaa uudelleen. Tai siis saanut miettiä uudelleen, Piiparinen toteaa.
Joitain ideoita on Piiparisen mukaan vielä toteuttamattakin.
Vaikka suomalaisten asiakkaiden varaukset ovatkin talvea kohti hieman lisääntyneet, on käytävillä kovin hiljaista.
– Katsoin tuossa juuri, että tällä hetkellä majoituksen käyttöaste on jotain muutaman prosentin luokkaa, Piiparinen kertoo.
Kevään ja kesän laajempien lomautusten jäljiltä vielä yksi työntekijä on lomautettuna.
– Olemme pystyneet kuitenkin työllistämään Business Finlandin koronatuilla, Piiparinen kertoo.
Työntekijöinä on myös tuntisopimuksilla työskenteleviä opiskelijoita.
Elämää vanhassa pankkirakennuksessa toimivaan hostelliin on tuonut kuitenkin vastaanoton yhteydessä toimiva kahvila.
Lisäksi korona-aika on antanut mahdollisuuden hyödyntää vielä paremmin toisessa kerroksessa sijaitsevaa kattoterassia.
– Kesällä porukka tykkäsi hengata täällä, Piiparinen kertoo.
– Nyt talvikaudella olemme kerenneet myös markkinoimaan hieman aikaisempia vuosia paremmin terassilta löytyvää saunaa ja paljua.
Kaisu Kovalainen, 21, hiihdonopettaja ja freelance-yrittäjä: "En pelkää, että työt loppuisivat kesken"
Vaikka monet matkailualan yritykset ovatkin olleet korona-aikana tiukilla, odotetaan Suomen laskettelukeskuksissa hyvää kautta.
Tämä johtuu siitä, että laskettelukeskusten asiakaskunta on poikkeuksellisen kotimaista.
Ylläksen hiihtokeskuksissa kotimaisten asiakkaiden osuus koko asiakaskunnasta on ollut noin 85 prosenttia. Tänä talvena osuus voi hyvinkin nousta, kun suomalaiset eivät todennäköisesti pääse laskettelemaan ulkomaille.
Tämä voi tietää kiireisiä päiviä hiihdonopettajana toimivalle Kaisu Kovalaiselle.
– Kyllä minulla on semmoinen tunne, että suomalaiset löytävät tänne, kun ulkomaille ei pääse lähtemään ja viime keväänä monen laskukausi jäi lyhyeksi, Kovalainen sanoo.
– Ja ihan muidenkin alueen yrittäjien kannalta toivon, että löytävät. Turistien varassa pyörii koko Ylläs, ei ainoastaan hiihtokeskus. Mutta kyllähän tässä on jatkuvasti pieni epävarmuus.
Kovalainen työskentelee toista kautta hiihdonopettajana Ylläsjärven puoleisella Sport Resort Ylläksellä, joka on toinen Yllästunturille rakennetusta kahdesta hiihtokeskuksesta.
Suurin osa opettajista työskentelee hiihtokoululle itseasiassa freelance-yrittäjinä, ja töitä tehdään silloin, kun niitä on tarjolla. Opettajia on Kovalaisen mukaan normaalisti noin 20–30.
Lisäksi Yllästunturin Äkäslompolon puoleisessa hiihtokeskuksessa on vielä oma hiihtokoulunsa, jossa työskentelee ainakin osittain eri opettajia.
Toistaiseksi asiakkaita on ollut vielä vähän, mutta kausikin on vasta aluillaan.
– En pelkää, että työt loppuisivat kesken. Uskon siihen, että töitä riittää ja ihmisiä tulee, Kovalainen sanoo.
– Suomalaisia on myös aikaan nähden ollut ihan hyvin.
Hiihdonopetuksen ohella Kovalainen työskentelee myyjänä Äkäslompolossa sijaitsevassa urheilukaupassa, josta on mahdollista vuokrata myös pyöräily- ja murtomaahiihtovälineitä.
Myös siellä katsotaan edessä olevan hyvä kausi, vaikka kaikkien aikojen kaudesta ei välttämättä voidakaan ainakaan vielä puhua.
Inka Holck, 27, ja Jussi Holck, 32, koiravaljakkoyrittäjät: “Meillä olisi nämä koirat, vaikka meillä ei olisi yritystä”
Myös koiravaljakkoyritykset ovat olleet tiukassa paikassa koronapandemian aikana, sillä juoksevia kuluja on paljon.
Kesän ja syksyn mittaan Suomessa onkin nähty uutisia, joiden mukaan osa koiravaljakkoyrittäjistä on kertonut joutuvansa mahdollisesti lopettamaan osan koiristaan. Yritykset ovat antaneet koiriaan myös adoptoitavaksi.
Kumpikaan edellä mainituista ei ole ollut missään vaiheessa vaihtoehto Shaman Huskies -yritystä Rovaniemen liepeillä pyörittäville Inka ja Jussi Holckille.
– Meillä olisi nämä koirat, vaikka meillä ei olisi yritystä, Inka Holck kertoo.
Holckit omistavat yhteensä 33 siperian- ja alaskanhuskya, joiden pelkkään ruokintaan menee noin 12 000 euroa vuodessa.
– Olemme laskeneet, että koirien ruokkimiseen kuluu noin euro per päivä per koira, Jussi Holck avaa.
Päälle tulevat vielä eläinlääkärikäynnit ja muut koirien hoitoon liittyvät kulut.
Koronapandemia on rokottanut Holckien liiketoimintaa kovalla kädellä. Holckien asiakkaista noin 96 prosenttia on ollut kansainvälisiä matkailijoita.
Nyt Holckit ovat julkaisseet ensimmäistä kertaa suomenkieliset verkkosivut.
Kotimaisten asiakkaiden varauksissa onkin ollut hieman kasvua, ja Holckit uskovat, että myös suomalaisissa on potentiaalista asiakaskuntaa.
Tilanne ei kuitenkaan luultavasti helpota ennen kuin ulkomaalaiset asiakkaat palaavat. Miten nuoret yrittäjät kestävät tällaisen tilanteen?
– Pakko sitä on pysyä optimistisena ihan koirienkin takia. Huskyt ovat erittäin tunneherkkiä ja ne aistivat, jos jokin on pielessä, Inka Holck toteaa.
– Koirat aistivat, jos on allapäin, Jussi Holck komppaa.
– Koko lauma voi mennä siitä sekaisin, ja koirat ovat normaalia levottomampia.
Moniin isompiin koiravaljakkoyrityksiin verrattuna Shaman Huskiesin toiminta on pientä. Holckit ottavat tarhaan kerrallaan vain 8 asiakasta.
Tämä takaa sen, että he pystyvät varaamaan tarpeeksi aikaa jokaiselle ryhmälle, mikä tekee kokemuksesta yksilöllisemmän. He kokevat tämän olevan myös yksi heidän myyntivalteistaan.
Matkailuryhmiä yritykseen tuovat matkanjärjestäjät ovat kuitenkin toivoneet, että Holckit kasvattaisivat laumansa kokoa, jotta ne voisivat tuoda heille enemmän asiakkaita. Tähän Holckit eivät ole suostuneet.
– Haluamme aidosti tuntea koirat. Kun lauman koko kasvaa, suhde ihmisten ja koirien välillä voi huonontua. Myös menot kasvavat, jos koirien määrä kasvaa, Inka Holck toteaa.
– Olemme yrittäneet pitää lauman koon järkevän kokoisena. Tämä on meille ennen kaikkea harrastus ja koirat ovat perheenjäseniä. Tunnemme nämä koirat paremmin kuin sukulaisemme.
Korona-aikana Jussi Holck on tehnyt pieniä keikkatöitä koirien hoitamisen ohella. Kesällä hän esimerkiksi rakensi ja myi muutaman koirankopin.
Yleensä hän ei kuitenkaan jaksa tehdä ylimääräisiä hommia, sillä hän hoitaa koiria ulkoilmassa täysipäiväisesti. "Täysipäiväisesti" tarkoittaa tässä tapauksessa 10–12 tuntia päivässä.
– Yleensä sitä on päivän jälkeen niin väsynyt, että ei jaksa oikein muuta. Painoni tippuu yleensä talvella 10–15 kiloa, koska päivät ovat täynnä asiakkaita ja valjakon ajaminen on rankkaa puuhaa, Jussi Holck kertoo.
Inka Holck pyörittää valjakkoyrityksen ohella omaa valo- ja videokuvaukseen keskittynyttä liiketoimintaa. Se on helpottanut Holckien henkilökohtaista taloutta korona-aikana.
Ja osaltaan helpotusta on myös tuonut sopivan kokoinen koiraperhe.
Eetu Leikas, 24, markkinointikoordinaattori ja monialayrittäjä: "Elämässä on kyse muustakin kuin urasta"
Moni on saattanut kuluneena syksynä huomaamattaan törmätä Eetu Leikaksen käden jälkeen.
Leikas on julkaissut syksyn mittaan uutiskynnyksenkin ylittäneitä videoita luisteluretkiltään.
Luisteluvideot huipentuivat itsenäisyyspäivänä julkaistuun videoon, jossa taitoluistelija Tiina Pakkanen luistelee valkoisessa mekossa Kittilässä sijaitsevalla Suomen muotoisella Neitokainen-järvellä Finlandia-hymnin tahdissa.
– Nämä jutut eivät kyllä tuoneet mitään rahallista hyötyä, Leikas hymähtää.
– Jotkut ovat sanoneet, että voisin yrittää paremminkin myydä näitä juttuja.
Kummatkin projektit saivat kuitenkin näkyvyyttä perinteisten medioiden lisäksi erityisesti Instagramissa, jossa Leikas julkaisee materiaalia esimerkiksi vapaalasku-, retkiluistelu- ja pyöräilyretkiltään.
Juuri näiden harrastusten ympärille Leikas haluaisi rakentaa nyt myös retkeilytoimintaa.
– Erityisesti vapaalasku on lähimpänä sydäntä. Olen kuitenkin sen suhteen myös varovaisin järjestämään mitään retkiä, koska Suomessa ollaan aika tarkkana sen suhteen, kuka saa niitä järjestää ja kuka ei, Leikas kertoo lumivyöryistään tunnetun Kellostapuli-tunturin juurella.
Rinteiden ulkopuolelle lähdettäessä onkin turvallisinta palkata sertifioitu vuoristo-opas, joka on kouluttautunut liikkumaan lumivyörymaastoissa useamman vuoden ajan. Siksi Leikaskin haluaa itse pitäytyä muiden retkien järjestämisessä.
– Tykkään ajatuksesta, että voin viedä ihmisiä luontoon ja tarjota heille kokemuksia. Ihmiset ovat myös kyselleet paljon, järjestänkö opastettuja retkiä.
Retkeilyyn keskittyvän liiketoiminnan kehittämisessä Leikas on hyödyntänyt Instagramia. Siellä hän on kysynyt seuraajiltaan, millaisia retkiä he toivoisivat hänen järjestävän.
Oikeastaan juuri korona-aika sai Leikaksen viemään ajatuksiaan kohti konkretiaa.
– Hankin itseasiassa äsken mökin, jossa tarkoituksenani on alkaa pyörittää majoitustoimintaa ja jota retkiryhmät voivat hyödyntää, Leikas kertoo.
– Korona-aikaan tämä toiminta sopii tietysti huonosti, mutta uskon, että tilanne paranee jälleen jossain vaiheessa.
Leikas toivoo myös tekevänsä "tupansa" avulla yhteistyötä muiden alueen retkioppaiden kanssa.
– Tuvalla voisi olla esimerkiksi kalastusviikkoja, jolloin kalastusoppaat voivat majoittaa omia ryhmiään alueella, Leikas visioi.
– Ei minun tarvitse itse olla vetämässä kaikkia retkiä, vaan voin keskittyä niihin asioihin, joita minä itse osaan.
Oman yritystoiminnan ohella Leikas toimii myös Visit Ylläksen markkinointikoordinaattorina. Ensimmäisen kerran hän saapui Ylläkselle töihin lukion jälkeen, jolloin hän toimi hiihdonopettajana.
Leikaksen mukaan Ylläksestä on tullut entistä elävämpi viime vuosien aikana. Alueelle on esimerkiksi muuttanut paljon nuoria, joista moni on päättänyt jäädä pysyvästi.
– Tiedän aika monen kohdalla, että vaikka he asuvat täällä, he tekevät töitä etelään.
– Luulen, että siihen on vaikuttanut se, että moni on tajunnut, että elämässä on kyse muustakin kuin urasta tai titteleistä. Esimerkiksi täällä tuntuu olevan nykyisin paljon samanikäistä porukkaa, joille on työtä tärkeämpää se, että asuu luonnon lähellä.
Juttua tarkennettu 27.12. klo 9:30: Jutussa kerrottiin aiemmin, että Ylläksen asiakaskunnasta 85 prosenttia olisi kotimaisia asiakkaita. Tämä luku koskee kuitenkin anioastaan alueen hiihtokeskuksia.
Keskustelu on avoinna 27.12. klo 23 asti.
Lue seuraavaksi:
Lapin rekikoirien adoptio ei ole fiksu vaihtoehto, sanoo husky-yrittäjä Erika Zopf: “Huskylle ei iso takapiha riitä”