Helteisenä perjantai-iltapäivänä helsinkiläisissä taidegallerioissa ei ole varsinaista ruuhkaa, mutta kävijävirta on tasaista. Kun koronarajoitukset päättyivät kesäkuun alussa, moni galleria avasi ovensa samantien.
– Suoranaisesta ryntäyksestä ei voi puhua. Kävijämäärät olivat ensimmäisinä aukiolopäivinä maltillisia, mutta samalla saimme myös paljon iloista palautetta. Ihmiset olivat innoissaan siitä, että pääsivät jälleen taiteen pariin, viestintäkoordinaattori Sanna Lipponen Galerie Anhavasta toteaa.
Lipposen mukaan Anhavalla seurattiin tarkkaan etenkin museoiden reaktioita ja linjauksia.
– Näyttelytoiminta on meille hyvin keskeinen asia. Kun gallerioiden avaamisesta tuli mahdollista, tartuimme heti tilaisuuteen.
Galleriat muuttuivat virtuaalisiksi
Teatterit, museot ja taidegalleriat olivat hallituksen linjauksen mukaisesti suljettuina kaksi ja puoli kuukautta.
Galerie Forsblomin viestintävastaavan Nina Sunin mukaan yllättävä ja poikkeuksellinen tilanne pakotti alan kehittämään uusia toimintamalleja.
– Virtuaalisuudella on ollut tärkeä rooli. Emme tehneet juurikaan muutoksia näyttelykalenteriimme. Näyttelyt vaihtuivat ja olivat auki netissä. Tarjosimme näyttelyistä virtuaalimateriaalia ja 3D-kuvaa, jota jaoimme eteenpäin. Viestinnän merkitys kasvoi. Meidän on pitänyt tavoittaa kotimaisen lisäksi myös kansainvälinen yleisömme.
Anhavan ja Forsblomin kohdalla fyysinen galleriatoiminta ei päättynyt koronan takia sataprosenttisesti. Esimerkiksi Forsblom oli avoinna sopimuksen mukaan, ja sinne päästettiin neljä ihmistä kerrallaan katsomaan ja ostamaan taideteoksia. Tilanteessa noudatettiin viranomaisten ohjeistuksia turvaväleistä ja vastaavista asioista.
Sekä Forsblomilta että Anhavalta kerrotaan, että koronakevät on vaikuttanut gallerioiden tärkeimpään tulonlähteeseen, eli teosmyyntiin.
– Kauppa on käynyt – ei ehkä entiseen malliin – mutta on kuitenkin käynyt, Nina Suni sanoo.
– Korona-aika on vaikuttanut myyntiin, mutta onneksi se ei loppunut kokonaan, Sanna Lipponen kertoo.
Galerie Anhava on osallistunut aktiivisesti myös kansainvälisille taidemessuille. Nämäkin peruttiin koronan takia kokonaan.
Toisinkin olisi voinut toimia
Yleisesti ottaen taidegallerioissa on riittänyt ymmärrystä hallituksen sulkemispäätökselle.
– Henkilökunnan ja yleisön turvallisuuden takia tämä oli hyvä päätös, Nina Suni toteaa.
Taiteilijavetoisessa Galleria Rankassa taas ollaan sitä mieltä, että toisinkin olisi voinut toimia.
– Meidän perustehtävämme on tarjota yleisölle näyttelyitä, joten koronakriisi kokonaisuudessaan on ollut meille valtava pettymys. En ole virologi enkä asiantuntija epidemioiden suhteen, mutta jos arvioidaan taidegallerioiden kävijäkuntaa näin keskimääräisesti, niin suurta tungosta esimerkiksi meillä on lähinnä avajaispäivinä. Toki tällaisessa tilanteessa on parasta toimia annettujen ohjeiden mukaan, taiteilija Mikko Paakkola Galleria Rankasta sanoo.
Toisin kuin monet muut galleriat, Rankka ei myöskään ryhtynyt siirtämään näyttelyitä nettiin.
– Netti kylläkin tukee päivittäistä toimintaamme, mutta se ei ole taiteen esittelemiselle mikään ensisijainen muoto. Meille ei tullut sellaista fiilistä, että menemme nettiin ja ryhdymme myymään videoteoksia Etelä-Afrikan kansantasavaltaan, Paakkola toteaa.
Taide pitää kokea fyysisenä
Viime kuukausina kaipuu fyysisen taiteen pariin on ollut monella kova. Kuten konserttienkin kohdalla, virtuaalisuus ei välttämättä ole korvannut kokemusta, joka on lihaa ja verta.
– Huomasin itsekin, kuinka paljon kaipasin sitä, että pystyy olemaan samassa tilassa taideteoksen kanssa, eihän se digitaalisuus tällaista voi täysin korvata, Sanna Lipponen Anhavasta toteaa.
Forsblomin Nina Suni on samaa mieltä.
– Mielestäni taide koetaan sydämellä ja sielulla, eikä tällainen kokemus synny sataprosenttisesti videon tai 3D-kuvan perusteella. Ehkä se taideteoksen henkinen puoli jää tällaisissa tapauksissa taustalle.
Jos koronatilanne olisi pakottanut pitämään galleriat suljettuina vielä useiden kuukausien ajan, ainakin Galleria Rankalle olisi jäänyt vain yksi vaihtoehto.
– Putiikki kiinni. Ei olisi mitään järkeä jatkaa toimintaa, jota ei pysty ylläpitämään. Taiteen ensisijainen muoto on olla olemassa artefakteina. Ja jos panoksia ei ole olemassa, ei pelaaminenkaan ole mahdollista, Mikko Paakkola summaa.