Porukka vetosi, kenttä kutsui ja isänmaan etu vaati. Muun muassa näitä fraaseja kuullaan usein Suomessa poliitikolta, joka valitaan ehdokkaaksi, ministeriksi tai puolueensa johtoon.
Tuorein esimerkki tästä on valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.), joka antoi ensin ymmärtää, että ei ole pyrkimässä hallitukseen, mutta sitten hänestä tulikin ministeri ja pääministerin sijainen.
Kursailulla on suomalaisessa politiikassa pitkät perinteet. Politiikan tutkija Jenni Karimäen mukaan taipumus liittyy suomalaiseen kulttuuriin, jossa omaa menestystä ei tule korostaa tai esitellä muille.
– Poliitikoilla on tapana ilmaista asia niin, että minä suostuin, kun minua pyydettiin. Omaa halua tai tahtoa ei ole soveliasta korostaa, vaikka kaikki myöntävät, että menestyäkseen politiikassa täytyy olla myös halua, Karimäki sanoo.
Vanhanen rakentaa tarinaa
Avoimen pyrkimisen peittäminen tai sen verhoaminen on usein harkittua. Sellainen poliitikko, joka viestii, että ei tavoittele henkilökohtaista etua vaan toimii velvollisuuden vuoksi, herättää luottamusta äänestäjien keskuudessa.
Toisenlainen esimerkki on entinen kansanedustaja ja ministeri Paavo Väyrynen, josta on tullut symboli ja suosittu meemi poliitikosta, joka pyrkii valtaan keinolla millä hyvänsä.
Mediatutkija Anu Koivusen mukaan Vanhanen pyrkii kursailullaan luomaan tarinan, jossa tämä ei itse ole aktiivinen poliittinen toimija. Tällä tarinalla Vanhanen tarjoaa valmiin kehyksen, jonka kautta hänen vaikuttimiaan pitäisi tulkita.
– Se, että poliitikko sanoo, että hän on vastahankainen vallankäyttäjä ei tarkoita sitä, että hän käyttäisi yhtään vähemmän valtaa, Koivunen sanoo.
Korostamalla omaa haluttomuuttaan ministerin tehtävään Vanhanen antaa ymmärtää, että hänellä ei olisi omia päämääriä. Silloin voi syntyä vaikutelma, että Vanhanen ei olisi vastuussa niistä päätöksistä, joita hän ministerinä tekee.
– Vanhanen luo taitavasti itselleen pelitilaa. Hän luo itsestään vaarattoman vaikutelman, josta seuraa, että ei niin tarkasti pidetä silmällä, mitä asioita hän ajaa eteenpäin, Koivunen sanoo.
Vanhanen käytti samanlaista retoriikkaa myös vuonna 2003, kun hänet valittiin pääministeriksi Anneli Jäätteenmäen erottua tehtävästä. Silloinkin velvollisuus kutsui ja isänmaan etu vaati.
– Vanhanen on kuuluisa siitä, että hänelle politiikka on asioiden hoitamista. Silloin häivytetään kaikki ne valinnat, jotka kuuluvat politiikkaan, Koivunen sanoo.
Nuori poliitikko saa haluta valtaa
Suomessa on perinteisesti arvostettu asiakeskeisiä poliitikkoja, jotka eivät pyri liian hanakasti valtaan. Hallituspuolueiden johdossa on kuitenkin nyt nuoria naisia, jotka ovat nousseet varsin nopeasti vallan huipulle.
– Nuoret puoluejohtajat ja pääministeri ovat tarttuneet tilaisuuteen ja kantavat vastuuta ilman, että siihen liittyisi tällaista kursailua tai uhrautumista, Koivunen sanoo.
Tutkija Jenni Karimäen mukaan valtaan pyrkiminen sallitaan ehkä helpommin nuoremmalle poliitikolle, koska nuoren poliitikon imagoon kuuluu halu edetä uralla.
Suomessa on myös ollut tapana, että entiset pääministerit eivät enää palaa hallitukseen, vaan siirtyvät usein eduskunnan puhemiehistöön tai asettuvat ehdolle presidentinvaaleissa.
Vanhanen oli keskustan presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaleissa. Vanhanen toimi eduskunnan puhemiehenä ennen valintaansa valtiovarainministeriksi.
– Vanhasen tapauksessa olisi ollut perusteltua jatkaa myös eduskunnan puhemiehenä, joka on hyvin arvostettu tehtävä, Karimäki sanoo.
Lue aiheesta lisää:
Uusi rahakirstun vartija Matti Vanhanen toimiikin pääministeri Marinin sijaisena, vaikka ei ensin halunnut: "Porukka vetosi, tein myönnytyksen"
Ylen kysely: Keskustavaikuttajien mieli muuttui ja suurin osa haluaa nyt Katri Kulmunille haastajan puheenjohtajakisaan – "Tulos tai ulos"
Analyysi: Matti Vanhasesta pääministeri Sanna Marinin paras kaveri – entinen pääministeri ei lähde hallitukseen leikkimään
Kuka on valtiovarainministeri Matti Vanhanen? Entinen pääministeri, talonrakentaja ja kesälampuri