Nurmikkoon on jäänyt jälki, jossa mikään ei kasva. Helsinkiläinen valokuvaaja Heli Blåfield on pystyttänyt samaan kohtaan kamerajalustansa jokainen ilta maaliskuusta lähtien.
Rivitalon ikkunan sälekaihdin nostetaan ylös ja isä ilmestyy lasin taakse. Blåfield vilkuttaa riskiryhmään kuuluvalle isälleen ja ottaa hänestä valokuvan.
– Isäni katseessa ja ottamissani valokuvissa tulevat esille tämän ajan ahdistavuus, suru ja tietyllä tavalla paniikki.
– Niissä näkyvät kuitenkin myös toivo ja läheisyys, vaikka emme pääsekään halaamaan toisiamme.
Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.
Heli Blåfield on yksi 160 suomalaisesta ammattivalokuvaajasta, jotka osallistuvat Poikkeustila2020-projektiin. Se syntyi, kun helsinkiläinen valokuvaaja Hannamari Shakya tylsistyi.
– Tylsistyminen voi olla aikamoinen luovuuden lähde. Minun ja muiden valokuvaajien kalenterit tyhjenivät, kun koronakriisi alkoi. Mietin, että jotain pitäisi tehdä, hän kertoo.
Juttu jatkuu valokuvien jälkeen
Valokuvaajien innostus yllätti. Kun valmiuslaki tuli koronakriisin takia voimaan maaliskuussa, he alkoivat tallentaa oman ja lähipiirinsä arkea valokuviin.
Kuvatuiksi ovat tulleet koronakeväästä tutut asiat ja tunteet: lemmikkieläimet, pyykkiröykkiöt, pakasteruoka, leipomukset, lasten leikit, löhöily, mutta myös ankeus ja yksinäisyys.
Valokuvaajien kuvat eivät kaunistele. Niillä ei kalastella Facebook-tykkäyksiä. Lapset riehuvat, sukka on rikki ja ilme tuskainen.
– Valokuvissa näkyvät tiskivuoret ja sekaisin olevat asunnot. Kuvaajat ovat uskaltaneet paljastaa omasta elämästään sellaista, mitä yleensä jokainen salaisi ja peittelisi. On ylitetty häpeän kynnys, mikä on minusta hienoa, Hannamari Shakya sanoo.
– Eihän kotimme ole designkoteja, joissa on aina valkoista ja puhdasta. Todellisuus on yleensä paljon karumpi.
Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.
Dokumentaarisen valokuvauksen asiantuntijana Hannamari Shakya painottaa, että arkisten asioiden kuvaaminen on tärkeää.
Nyt kokoon on saatu ainutlaatuista kuvamateriaalia tästä ajasta.
– Valokuvissa on todistusvoimaa. Kun näitä kuvia katsotaan 50 vuoden kuluttua, ne paljastavat, miten todellisuudessa olemme voineet epidemian aikana.
Juttu jatkuu valokuvien jälkeen.
Poikkeustila2020-projektiin tuli runsaassa kahdessa kuukaudessa 15 000 valokuvaa, mikä on moninkertaisesti enemmän kuin osattiin odottaa.
Valokuvat arkistoidaan ja niistä on tarkoitus koota näyttely sekä kirja.
– Minulle tämä on ollut todella tärkeä projekti, valokuvaaja Heli Blåfield sanoo.
Vielä sunnuntaina 31.5. illalla hän ajaa isänsä kotitalolle ja ottaa viimeisen valokuvan isäkuvien sarjaan.
Sen jälkeen, kesäkuun alusta lähtien poikkeusajan rajoituksia Suomessa höllennetään.
– Toivon, että ihmiset löytävät kuvistani samastumispintaa ja heillekin tuttuja ajatuksia siitä, miten haastavaa on ollut elää niin erillään läheisimmistä ja rakkaimmista.
Lisää valokuvia ja tietoa hankkeesta löydät Poikkeustila2020-nettisivuilta täältä.
Lue myös:
Kuvasimme yhdeksän taiteilijaa koronakeväässä: Pelkoa, pysähtymistä ja toivoa toisenlaisesta maailmasta
Museot taltioivat koronaviruskriisin jälkipolville: “Tätä aikaa voi pitää historiallisena käännekohtana”