Puhelin ei ehdi soida montaa kertaa, kun luurin toisesta päästä kuuluu jo jämäkkä tervehdys.
– Kunnanjohtaja Ujula.
Ypäjän kunnanjohtaja Tatu Ujula ei ole tänään etätöissä, vaan vastaa puhelimeen työhuoneellaan.
Kunnanvirastossa hänen ovensa on auki, jotta työntekijät ja kuntalaiset voisivat tulla juttelemaan tuoreen pomon kanssa. Ypäjällä halutaan pitää kynnykset matalalla.
Ujula valittiin reilun 2 300 asukkaan Ypäjän johtoon helmikuussa. Hänestä tuli Suomen nuorin kunnanjohtaja. Tehtävä Kanta-Hämeessä alkoi virallisesti huhtikuun alusta.
Helmikuun ja huhtikuun välissä ehtivät mullistua niin maailman, Suomen kuin kuntienkin tulevaisuuden näkymät.
Suomalaiset ovat saaneet viime vuosina kuulla, että kuntatalous on kriisissä.
Kuntien taloustilanne on poliittisen debatin vakioaiheita. Epäonniset, erilaiset kunta- ja maakuntauudistusviritelmät ovat 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä seuranneet toisiaan.
Muuttoliike tuo väkeä isoihin kaupunkeihin, ja väestö ikääntyy. Kunnissa kulut juoksevat, mutta tulot vähenevät. Hallitus toisensa jälkeen on halunnut laittaa kuntatalouden kuntoon.
Kunnilla on iso vastuu tärkeiden peruspalveluiden järjestämisessä. Päiväkodit, koulut, terveydenhuolto ja hoiva ovat kuntien rootelia, mutta monilla kunnilla on vaikeuksia suoriutua perustyöstään.
Kuntien edunvalvontajärjestö Kuntaliitto on kritisoinut usein valtiota: kunnille on työnnetty uusia tehtäviä, mutta rahoitusta niihin ei ole annettu – ainakaan riittävästi. Selviytyminen on yhä haastavampaa.
Ja sitten kaiken keskelle iski koronakriisi. Kuntaliiton tuoreen arvion mukaan se haukkaa kuntatalouteen lähes kahden miljardin euron loven.
Kunnallisverotuotot pienenevät yli 1,2 miljardia euroa. Perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen menot kasvavat 250 miljoonaa euroa. Erikoissairaanhoidon menot kasvavat yli 550 miljoonaa euroa vuosina 2020–2021. Ja niin edelleen.
Suomen Kuvalehti tutki muutama vuosi sitten ammattien arvostusta.
Listan huipulla komeilee kirurgi, vähiten arvostetaan tubettajia. He löytyvät sijalta 379.
Kunnanjohtajan tehtävä löytyy listan puolivälin tienoilta, sijalta 144. Nuohoojat ja kirjailijat nauttivat hieman enemmän arvostusta, opinto-ohjaajat ja siivoojat taas hieman vähemmän.
26-vuotiaalle Tatu Ujulalle kunnanjohtajuus on kuitenkin unelmatyö, ehdoton ykkösvalinta.
Hän on koulutukseltaan sekä diplomi-insinööri että sosiaalityöntekijä. Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat taloudesta viestintään ja myynnistä soteen.
Ypäjä taas on maaseutumainen kunta, kuten Laitilakin. Sieltä Ujula on alun alkaen kotoisin.
– Tässä voi yhdistää kaiken. Kehitystyö ei tule koskaan valmiiksi, Ujula sanoo.
Tekemistä kunnanjohtajalla kieltämättä riittääkin. Mutta millaista?
Tehdään ajatusleikki. Kuvitellaan, että olet Ypäjän kunnanjohtaja. Turkuun ajaa reilun tunnin, Helsinkiin vajaa kaksi ja Tampereelle jotain siltä väliltä. Isoja kaupunkeja kaikki, joissa palveluista ei ole pulaa.
Suuret kaupungit kasvavat, mutta oman kunnan asukasluku laskee. Vuosituhannen alussa Ypäjällä asui reilu 2 700 asukasta, jonnekin on siis 20 vuodessa lähtenyt vajaa kuudesosa. Osa asukkaista kuolee, osa muuttaa töiden perässä muualle. Osa lähtee isompiin kaupunkeihin opiskelemaan eikä koskaan palaa.
Merkittävä osuus kunnan palveluista rahoitetaan valtion maksamilla kuntien valtionosuuksilla. Ne ovat viime vuosina pudonneet satojen tuhansien eurojen edestä. On leikattu ja taas leikattu, kouluverkkoa pitäisi ehkä jälleen tarkastella.
Ja kuntakielessä kouluverkon tarkasteleminen tarkoittaa koulujen lakkauttamista.
Joko tekee mieli luovuttaa?
Tatu Ujula ei aio vajota epätoivoon.
– Lähipalveluiden turvaaminen on nyt se ensisijainen juttu, hän sanoo.
– Meillä on tässä kunnanviraston vieressä hammaslääkäri, terveyskeskus ja kauppa taas löytyvät muutaman sadan metrin päästä. Se, että pidetään nämä tässä lähellä, on se päällimmäinen haaste.
Mikä sitten turvaa lähipalvelut? Suotuisa väestönkehitys. Se on ikään kuin hyvän kehä. Jos väestönkehitys on hyvä, palvelutaso on hyvä. Jos palvelutaso on hyvä, ihmiset jäävät. Voi syntyä työpaikkoja, ehkä uusia asukkaita muuttaa jostain muualta.
Se voi olla myös noidankehä. Jos väestönkehitys on surkea, palvelutasoa joudutaan laskemaan. Ihmiset alkavat tähyillä silloin muualle, ja tilanne heikkenee entisestään.
Pitää varmaan kysyä, että miksi ihminen ei tähyilisi vaikkapa Tampereelle tai Turkuun. Mikä voisi tehdä juuri Ypäjästä erikoisen, tärkeän? Mikä turvaa ne lähipalvelut?
Ujula ajattelee, ettei asuinpaikan valinta ole aina rationaalista. Totta kai työmahdollisuudet on oltava, niiden perässähän ihmiset muuttavat paikkakunnalta toiselle.
– Mutta ei kukaan vedä exceliä esiin ja ryhdy vertailemaan, mikä kunta olisi hyvä ja mikä ei. Tässä pelataan hyvin vahvasti mielikuvilla, Ujula sanoo.
Kunnanjohtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä olisikin Ujulan mielestä vahvistaa Ypäjän brändiä ja mielikuvaa. Viestiä avoimesti ja paljon, kertoa kunnasta suomalaisille.
Helsinki hyötyy siitä, että se on pääkaupunki ja siellä on valtion koko päätöksentekokoneisto, Ujula pohtii. Ja media uutisoi muutenkin korostuneesti Uudenmaan asioista.
Se haittaa maaseutukuntien näkyvyyttä.
– Jos en ole kuullutkaan esimerkiksi Loimaasta, miksi muuttaisin sinne? Voisin muuttaa mieluummin vaikka Vantaalle.
Ujulan mainitsema Helsinki ei tosiaan ole mikä tahansa kaupunki.
Siinä missä moni suomalainen kunta kärvistelee alijäämiensä kanssa, teki Helsinki vuonna 2018 yli 300 miljoonan euron ylijäämän. Kun puhutaan Helsingin budjetista, puhutaan miljardeista euroista.
28-vuotias Pirre Seppänen on työskennellyt kohta kolmen vuoden ajan Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan apulaispormestarin Pia Pakarisen erityisavustajana.
Jos sote- ja maakuntauudistus joskus toteutuu, juuri tuo toimiala – vanhakantaisesti koulutoimi – jää kunnan merkittävimmäksi tehtäväksi.
Onhan koulu lähellä, eihän se ole homeessa ja pelaahan opetus, kuten kuuluukin? Sitä kuntalaiset kyselevät kaikkialla Suomessa, onpa kyseessä sitten Helsinki tai pienempi kunta.
Näitä kysymyksiä Seppänen on saanut pohtia viime vuodet Helsingissä – ja pian 5 000 asukkaan Siikalatvan kunnanjohtajana, Pohjois-Pohjanmaalla. Uusi tehtävä alkaa kesäkuun alusta.
Myös Pirre Seppästä kiehtoo kunnanjohtajan työssä sen kokonaisvaltaisuus. Lisäksi töitä saa tehdä niin kutsutusti kädet savessa.
– Kaupungilla työskenteleminen on vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että kunta-ala on konkreettisempi ja sopii mulle enemmän kuin vaikkapa valtiolla työskenteleminen.
Kunnanjohtajaksi päädytään usein kahta reittiä pitkin.
Osa tulee politiikasta: kunnanjohtajien joukosta löytyy entisiä kansanedustajia ja ministereitä.
Moni tulee virkamiesputkesta: he etenevät erilaisissa tehtävissä, ehkä pienistä kunnista isompiin.
Tatu Ujula ehti edetä sosiaalityöntekijästä Kustavin sosiaalijohtajaksi ja siitä kunnanjohtajaksi Ypäjälle. Pirre Seppäsen kokemus taas on politiikasta: ennen apulaispormestarin erityisavustajana toimimista hän on työskennellyt kokoomuksen eduskuntaryhmässä ja ministeri Paula Risikon (kok.) erityisavustajana.
– Ne ovat molemmat hyviä polkuja, Seppänen sanoo.
Hän uskoo, että poliittisen taustansa ansiosta hän ymmärtää virkamiesten ja toisaalta kunnanhallituksen sekä -valtuuston välistä suhdetta hyvin.
– Ehkä joskus virkamiehiä voi turhauttaa politiikan rooli. Itse tunnen hyvin poliitikkojen mielenmaisemaa ja uskon, että osaan toimia hyvin heidän kanssaan.
Helsingin pormestaria Jan Vapaavuorta pidetään kehäkolmosen ulkopuolisessa Suomessa räväkkänä, usein ärsyttävänäkin helsinkiläisten etujen ajajana.
Pidetäänkö Seppästä Pohjois-Pohjanmaalla ”vapaavuorelaisena”?
– En ole kuullut siitä mitään kommentteja. Toki helsinkiläisyys herättää aina monenlaisia mielipiteitä, Seppänen sanoo.
Mutta hän näkee kuntien väliset suhteet hieman toisin kuin Ujula.
– Kaupungistumisen megatrendiä ei ehkä kaikkialla allekirjoiteta, mutta kyllä se on fakta. Vastakkainasettelun sen sijaan ei tarvitse olla totta, Seppänen pohtii.
– Eivät esimerkiksi Siikalatva ja Helsinki kilpaile keskenään, koska Helsinki kilpailee Tukholman ja Kööpenhaminan kanssa. Siinä Helsingin menestyminen ei ole muilta pois.
Seppänen ajattelee, että Helsinkiä voi koko Suomi kirittää pärjäämään maailmalla. Molemmilla, niin maaseutukunnilla kuin isommilla kaupungeilla, on omat voimavaransa Suomen sisäisessä kilpailussa.
Ei Seppänen lähtisi Siikalatvalle kunnanjohtajaksi, jos hän ajattelisi, että maaseutumaisten kuntien tilanne on epätoivoinen.
– En lähde vetämään kivirekeä enkä sammuttelemaan valoja, Seppänen sanoo.
– En ajattele niin, että yhtäkkiä Siikalatvalle muuttaisi kauheasti väkeä tai että tilinpäätös olisi hetkessä valtavasti plussalla. Mutta siellä on menestyviä yrityksiä, tekemisen meininkiä ja kehittämisen paloa. Siellä ei surkutella!
Monessa kunnassa surkutellaan, nimittäin koronan vuoksi. Mutta miten korona oikeastaan vaikuttaa kuntatalouteen?
Ypäjällä on ollut rauhallista. Kunnanjohtaja Tatu Ujulan mukaan tartuntoja ei ole tullut ilmi. Se ei silti tarkoita, etteikö virus maksaisi rahaa.
– Varautuminen maksaa. Vaikka sairaanhoidossa ei olisi ihmisiä, joudutaan varautumaan laitteiden ja henkilöstön osalta. Se aiheuttaa kustannuksia kunnille, Ujula sanoo.
– Rajoitukset taas iskivät tavallisiin palkansaajiin ja yrityksiin, mikä vaikuttaa kuntien verotulojen kertymään.
Valtio on antanut tukea, toki. Mutta siitä on jäänyt Ujulan mukaan ”katkera jälkimaku”.
– Yleensä valtiolla on ollut sellainen viesti, että jos nyt tuetaan, niin se on pois tulevasta. Se ei ole kovin reilua peli. Se ajaa kuntia ahtaalle.
Ujulan mielestä hallituskaudella olisi ehdottomasti arvioitava kriittisesti, voiko kunnille enää työntää uusia velvoitteita tässä tilanteessa.
– Esimerkiksi oppivelvollisuusiän nosto tulisi ehdottomasti laittaa jäihin.
Ujula ei ole yksin viestinsä kanssa. Kuntaliiton tuoreessa raportissa hallituksen hankkeille näytetään punaista valoa.
Yli 90 prosenttia Kuntaliiton kyselyyn vastanneista kunnista pitää muun muassa hoitajamitoituksen nostamista, hoitotakuun kiristämistä ja oppivelvollisuuden pidentämistä tarpeettomana juuri nyt.
Ylipäänsä ajatukseen palveluvelvoitteen nostamisesta suhtaudutaan penseästi. Lähes kaksi kolmesta kunnasta on sitä mieltä, että nykyisiä tehtäviä tai velvoitteita tulisi karsia.
– Jokainen kunnanjohtaja yrittää tehdä parhaansa tässä tilanteessa. Mutta kyllä maan hallitukselta tarvittaisiin kokonaisuutta ajatellen sitä suuntaa, Pirre Seppänen pohtii.
– Nyt kaikki pyytää tukipaketteja ja hätäapua. Mutta jossain vaiheessa kuntaministerin pitäisi valottaa isoa kuvaa.
Voit keskustella jutusta huomiseen 22. toukokuuta klo 23 saakka.