Hiljaiset kadut, nallet ikkunoissa, hamstratut vessapaperirullat ja käsidesi. Korona-arki jää varmasti ihmisten mieliin. Museot pitävät huolta myös siitä, että tietoja korona-ajasta jää myös seuraaville sukupolville ja tutkijoille.
Kymmenet museot ympäri Suomen keräävät korona-aikaan liittyviä tarinoita, kuvia, ääniä ja esineitä. Monet museot ovat innostuneet myös kysymään tavallisten ihmisten ajatuksia poikkeusaikana.
Jos kymmenien vuosien päästä jossain museossa nähdään korona-aiheinen näyttely, ei materiaalista todennäköisesti ole pulaa.
Museot tallentavat nykyaikaa
Museoiden arkistoihin voi saada oman koronakokemuksensa monella tapaa
Tavallisten ihmisten tarinat korona-ajasta on nyt museoille kuin pala kultaa. Jos haluat auttaa tutkijoita tai kenties olla osa tulevaisuuden koronanäyttelyä, tässä joitakin mahdollisuuksia:
- Instagramin käyttäjät: Pohjoinen valokuvakeskus ja Valokuvakeskus Nykyaika kutsuvat mukaan kansainväliseen projektiin, jossa kerätään korona-ajasta kuvia Instagramiin. Mass Isolation -projektiin osallistutaan käyttämällä tiettyjä hashtagejä ja kuka vain voi ihastella lopputulosta. Esimerkiksi K.H. Renlundin museo kerää keskipohjalaisten ottamia kuvia.
- Eläkeikäiset: Lahden museot kerää ikäihmisten tarinoita sähköpostin tai kirjeiden välityksellä.
- Työssäkäyvät: Työväen museo Werstas haluaa kuvia ja tarinoita työstä korona-aikana.
- Päiväkotien työntekijät: Lastentarhamuseo kerää päiväkotien työntekijöiden kuvauksia päiväkotien arjesta poikkeusaikana lomakkeen avulla.
- Merenkulkijat: Rauman merimuseo toivottaa tervetulleeksi merenkulkijoiden tarinoita poikkeusajasta nyt tai aikaisemmin 18.6. mennessä.
- Käsityöharrastajat: Käsillä tekeminen korona-aikana 2020 -sivustolle voi ladata kuvan ja tarinan omasta koronakäsityöstään. Sivuilla voi ihastella myös toisten töitä.
- Ruotsia puhuvat: Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkisto ja Svenska Yle kysyvät yhteistyössä koronakokemuksista ruotsiksi. Toisilla sivuilla aiheesta voi lähettää kuvia ja videoita.
- Haminalaiset: Haminan kaupungin museot keräävät Haminassa asuvien ja työssäkäyvien tuntemuksia ja kokemuksia nettilomakkeen avulla 30.6. asti.
- Hankolaiset: Hangon museo dokumentoi hankolaisten korona-arkea sanoin ja kuvin. Omaa aineistoa voi ladata nettisivuilla, jossa voi myös ihastella toisten tuottamaa materiaalia.
- Lappilaiset: Lapin maakuntamuseo kerää lappilaisten kuvia ja tarinoita Facebookissa 31.5. asti.
- Turkulaiset: Turun museokeskus ja Turkuseura keräävät turkulaisten tarinoita sähköpostilla, kirjeillä ja puhelimenvälityksellä.
Kun koronakriisi hiipi myös Suomeen, museot alkoivat nopeasti miettimään, mitä heidän tulisi tallentaa arkistoihinsa. Suomen ammatilliset museot ovat jakaneet tallennusvastuuta: esimerkiksi ilmailumuseo on kerännyt materiaalia koronan vaikutuksista lentoliikenteeseen, Lahden museot on ottanut vastuun eläkeikäisten kokemuksista ja Hämeenlinnan kaupungin museo dokumentoi koululaisten arkea koronapäiväkirjojen avulla.
– Monet ajattelevat, että museon tehtävänä on tallentaa todella vanhoja asioita, mutta itse asiassa museot tallentavat paljon tätä päivää. On paljon helpompaa tallentaa sitä, mitä tapahtuu nyt, kuin ihmetellä vuosien päästä, mitä on tapahtunut, Lahden museoiden kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen kertoo.
Tarinoiden hankinnassa apuna vaikka sosiaalinen media tai kirje
Paljon kuvia ja videoita museot saavat niin, että joku henkilökunnasta käy suunnitellussa paikassa esimerkiksi Uudenmaan rajalla sulkujen aikaan, mutta ihmisten kertomuksia ja kokemuksia metsästetään esimerkiksi sähköisten lomakkeiden avulla.
K.H. Renlunin museon aluetaideamanuenssi Anniina Kiiskinen arvioi, että ihmisten tarinat korona-ajasta ovat museoille tärkeitä siksi, että suuri osa arjesta tapahtuu nyt kotien sisällä, johon museon työntekijät eivät muuten pääse kurkistamaan.
Korona-arjesta voi kertoa vaikka suklaalevyn paperi tai huumorilippis
Museo- ja tiedekeskus Luupin tutkija Eija Konttijärvi kertoo, että paljon on kiinni siitä, millaisia asioita museon työntekijät huomaavat. Esimerkiksi Fazerin Hyvä Suomi! -suklaalevy, jolla kannustetaan ihmisiä korona-aikana jäi museon haaviin, kun Konttijärvi sai levyn lapseltaan. Konttijärvi söi suklaan, mutta avasi kääreen varovasti, jotta pystyi tallentamaan sen.
Kuluttajien hamstrauksista huolimatta museon työntekijät ovat onnistuneet myös hankkimaan kokoelmiinsa esimerkiksi käsidesiä, oululaisten suunnittelijoiden designkasvomaskit ja jauhelihapaketin. Jauheliha paketin sisältä käytettiin ruokaan, mutta paketti putsattiin säilytyskuntoon. Käsidesipullojen kohdalla pohditaan vielä, pitäisikö pullot tyhjentää vai ei ennen säilytykseen laittamista.
Suomen kansallismuseon amanuenssi Maria Ollilaa hieman huvittaa, kun hän kertoo joistakin esineistä, jotka mahdollisesti päätyvät museon kokoelmaan käsidesipullon ja suojakäsineiden kaveriksi: huumorilippalakki, jossa lukee "Make Uusimaa great again" ja ovenavaaja. Nekin museon työntekijät ovat sattumalta huomanneet. Museon kokoelmaan on tulossa myös sairaanhoitajan työvaatteet suojavarusteineen.
Ollila arvioi, että korona-aikaa on hieman vaikea esineellistää. Valtaosa museoihin kerätystä koronamateriaalista onkin digitaalista eli kuvia, haastatteluäänityksiä ja videoita. Niiden avulla saa monipuolisesti kuvattua korona-aikaa.
Suomen kansallismuseo ja Museoviraston Kuvakokoelmat ovat dokumentoineet kuvaamalla esimerkiksi koronan näkymistä pääkaupungin katukuvassa, Kalevauva.fi:n käsienpesulaulun ja Samae Koskisen livestriimin.
Vessapaperirullaa kukaan museon edustajista ei nosta esiin koronasta kertovana ilmiönä. Kun asiasta kysyy Konttijärveltä, hän kertoo, että etätöissä kotona on tullut pohdittua vessapaperirullan talteen laittamista. Museo on jo ikuistanut valokuviin näkymää tyhjistä vessapaperihyllyistä kaupassa.
Museolla ei ole ollut kiire rynnätä kilpailemaan vessapaperista, sillä pakkaukset ovat pysyneet samoina kuin hamstraushuuma alkoi.
– Voisi kyllä hankkia myös vessapaperin. Täytyy ostaa pieni muutaman rullan pakkaus, koska säästöpakkaus olisi vaikea säilöä, Konttijärvi tuumaa.
Suurta koronanäyttelyä voi joutua odottamaan
Museo- ja tiedekeskus Luupin tutkija Eija Konttijärvi arvelee, että suurta koronanäyttelyä ei tehdä vielä pitkään aikaan. Ihmiset tuskin haluavat nähdä koronamateriaalia heti elettyään itse korona-arkea pitkän ajan. Jotakin koronamateriaalia laitetaan kuitenkin jo syksyllä esiin Kansallismuseon nykyajasta kertovaan osaan.
Valokuvia kuitenkin laitetaan jo pikku hiljaa esille Finna-palveluun kaikkien ihasteltavaksi. Myös esimerkiksi toisten tekemiä koronakäsitöitä ja niihin liittyviä tarinoita voi lukea jo Käsillä tekeminen koronan aikana 2020 -palvelussa.
Myös Instagramissa oleva Mass Isolation -projekti toimii eräänlaisena kuvagalleriana jo nyt. Kansainvälisellä #massisolation -asiasanalla voi käydä ihastelemassa jo reilusti yli kymmentätuhatta kuvaa ihmisten korona-arjesta.
Koronasta valokuvanäyttely tai moniaistillinen kokemus
On mahdollista, että vuosien päästä korona-ajasta nähdään hyvinkin näyttely jossain Suomen museoista. Museon työntekijöistä riippuu paljon, minkä näköinen näyttely on.
Amanuenssi Ollila haluaisi, että tulevaisuuden näyttely olisi elämyksellinen ja kertoisi kriisistä selviämisestä. Kerätty materiaali mahdollistaa monien aistien käyttämisen. Hänestä olisi tärkeää palauttaa mieliin näyttelyssä koronamuistoja. Vierailijat voisivat esimerkiksi käyttää käsidesiä ja liikkua pitäen kiinni turvaväleistä.
Ollila haluaa myös, että näyttelyssä tuotaisiin esille koronan merkitys yhteiskunnalle, vaikka vaikutuksia on vielä mahdotonta tietää.
Museoiden työ korona-ajan tietojen kerääjinä jatkuu. Sitten kun aika on sopiva, aukeavat museon ovet ja näemme jälleen ikkunan takana kurkkivat nallet ja vitriinin takana olevan jauheliharasian. Silloin ehkä muistamme koronakeväästä asioita, jotka olimme jo unohtaneet.