Yhteiskunta avautuu vähitellen, mutta heikoimpia ja hauraimpia suojellaan edelleen huolella.

Palvelutalot ja hoivakodit miettivät ja ideoivat tahoillaan erilaisia tapoja miten perheenjäsenet voisivat tavata – tai ainakin nähdä – niissä asuvia läheisiään.

Vaasassa Ruukinkartanon palvelutalossa mietintämyssy laitettiin päähän reilu viikko sitten.

Aluksi pohdinnassa oli tapaamispaikan pystyttämien palvelutalon pihamaalle helsinkiläisen Wilhelmiina-palvelutalon esimerkin mukaisesti.

Kun omia tiloja tarkasteltiin tapaamispaikkaa etsien, huomattiin kuitenkin, että talon tuulikaappihan voisi soveltua etätapaamisesten järjestämiseen.

– Tuulikaappimme on vähän kuin pikkuolohuone. Se on sisustettu sohvalla, hauskoilla ja kauniilla esineillä, kuten vanhalla rukilla. Se on oikein viihtyisä, kertoo hoitaja Elisa Rantasalo.

Ruukinkartanossa asukkaan ja tämän läheisen kohtaaminen järjestyy niin, että läheisten tuolit ovat tuulikaapin ulkopuolella, pihalla, ja palvelutalon asukas tuodaan oven sisäpuolelle. Ikkunalasin eri puolilla turvallisuus säilyy ja puhekin kuuluu sen läpi. Yksinkertainen ja toimiva idea.

Vaasalainen Erja Orre tapasi palvelutalossa asuvan äitinsä ensimmäisen kerran yli seitsemään viikkoon.

Vaikka tapaaminen tapahtui lasin läpi, Orre kertoi olevana onnellinen ja iloinen oli äitinsä tapaamisesta. Yhteyttä äitiin oli toki pidetty puhelimitse ja videopuheluin, mutta eihän se sama ole, kun äidin näkeminen.

– Itkuhan siinä tuli, kun hänet pitkästä aikaa näin. Läheisen kannalta on tosi hieno juttu, että tällainen tapaaminen on järjestetty. Saan nähdä, että äidillä on asiat hyvin ja äidillekin on tärkeää, että hän näkee minut, Orre miettii.

Korona-aika on raskasta niin omaisille kuin palvelutalon asiakkaillekin

Korona-aikaa on kestänyt jo piinalliset pari kuukautta. Ruukinkartanon hoitaja Elisa Rantasalon mukaan pitkä aika näkyy ja tuntuu palvelutalon asukkaissa.

– Ihan selvästi asukkaissa näkyy sellainen ahdistuneisuus. Olen kysynytkin heiltä, jotka pystyvät kommunikoimaan, että miltä tämä tuntuu. He vastaavat, että kyllähän se pahalta tuntuu, kun on säännöllisesti tavattu ja halattu ja nyt tätä ei ole, Rantasalo sanoo.

Ruukinkartanolaiset eivät vielä pääse halaamaan läheisiään, mutta jo se, että toisensa näkee ja kuulee, vaikuttaa asukkaiden hyvänolontunteeseen

– Yksi mummu totesikin, että kyllähän se nyt hyvältä tuntuu, kun emme ole pitkään aikaan nähneet. Muistisairaiden kasvoista näkyy tapaamisen jälkeen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunne. Aina kun viemme asukasta tapaamisesta pois, jutellaan, miten ihanaa oli, läheinen kävi. Asukkaan ilme kertoo, että on hyvä olla, Rantasalo sanoo.

Äidin hyvänolon tunteen tietää myös Erja Orre.

– Ruukinkartanon väki on kertonut minulle, että äiti on ollut silminnähden paremmalla tuulella ja hymyileväinen tapaamisten jälkeen.

Lue myös:

Hoivakoti avasi tapaamiskontin piristämään iäkkäiden korona-arkea – "Kyllä näki, että äiti oli liikuttunut ja iloinen"

Huoli sulaa nauruksi, kun vapaaehtoinen Kaisu Viljanmaa soittaa 82-vuotiaalle Anneli Kalliolle: "Eihän tässä olekaan mitään hätää"

Katso täältä maakuntasi koronavirustilanne