Uuden normaalin kynnyksellä

Katukuva on hiljalleen vilkastumassa. Mutta mitä on arki koronakevään jälkeen?

Yhteiskunnallisessa kriisissä voi nähdä ainakin neljä eri vaihetta, sanoo psykologian tohtori, kriisipsykologi Eija Palosaari.

Ensin on hämmästys. Sitten suunnaton yhteishenki. Sitä seuraa väsymys: osa ihmisistä saattaa esimerkiksi unohtaa yhteiset säännöt ja suositukset. Pian alkaa syyllisten etsintä.

Nyt ollaan väsymyksen vaiheessa, Palosaari arvioi. Se saattaa osaltaan selittää vilkastunutta katukuvaa.

Hallitus kertoi maanantaina suunnitelmistaan koronarajoitusten purkamiseksi. Ensimmäisiä merkittäviä toimia on tiedossa ensi torstaina, kun kouluissa siirrytään jälleen lähiopetukseen.

Liikehdintää ja yhteiskunnan varovaista avautumista on näkynyt jo jonkin verran: esimerkiksi helsinkiläisestä Triplan kauppakeskuksesta kerrotaan, että asiakasmäärät ovat kasvaneet muutamassa viikossa kymmenestä 20:een prosenttia ja ihmisiä on käytävillä huomattavasti enemmän kuin koronakriisin alussa.

Myös osassa ruokakauppoja on ollut viime päivinä enemmän asiakkaita kuin vielä maalis–huhtikuussa.

Tänä viikonloppuna ihmetystä on herättänyt Roihuvuoren kirsikkapuisto Itä-Helsingissä. Puistoon kerääntyi aurinkoisena päivänä arviolta satoja ihmisiä ihastelemaan hehkuvaa kukkaloistoa.

Seurueet pitivät toisiinsa etäisyyttä, mutta silti: näky oli aivan toinen kuin viikkotolkulla toistetut kuvat metropolien autioituneista keskustoista.

Onko ajan henki muuttumassa?

Kriisipsykologi Eija Palosaari sanoo, että moni saattoi koronakriisin alkuvaiheessa ajatella, että poikkeusaikaa kestäisi parista kolmeen kuukautta. Kenties toukokuun loppuun.

Siihen asti jaksaisi sinnitellä. Sitten koittaisi vapaus.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Kriisille ei ole määräpäivää. Kaiken lisäksi uhka on näkymätön. Se ei ole kotiovella joka hetki.

Siksi ihmiset väsyvät. Osa ei jaksa edes pelätä, Palosaari on huomannut.

Hallitus on puhunut ulostuloissaan uudesta normaalista ja kahden metrin yhteiskunnasta.

Sitä ei ole helppo saavuttaa, Eija Palosaari toteaa. Uusi normaali vaatii pitkäaikaista totuttelua. Itsekasvatustakin.

Hän antaa neuvon: jokainen voisi säännöllisesti pohtia, mitä erilaista päivä tuleekaan vaatimaan. Kun tätä toistaa päivittäin, asiat menevät selkäytimeen eikä niistä tarvitse olla niin tietoinen.

Yhtä asiaa kriisipsykologi Eija Palosaari suomalaisilta toivoo: että jokainen noudattaisi arjessaan niin sanottua viisasta pelkoa.

Se ei tarkoita, että pelolle antautuisi kokonaan. Lievä pelko kuitenkin pitäisi ihmisen valppaana.

Samalla olisi pidettävä kiinni omista voimavaroista ja turvan tunteista. Niistä asioista, jotka tuovat iloa.

Viisasta pelkoa jaksaa Palosaaren mukaan pitää yllä pitkäänkin. Elämä asettuisi pikkuhiljaa paikalleen, uudessa normaalissakin.

Tekijät Toimittaja:Esa Koivuranta Kuvaaja:Tiina JutilaJulkaistu 10.5.2020 20:01