Mökkeily, kesätapahtumat, festivaalit ja ulkomaanmatkailu. Niistä on suomalaisen kesäloma tehty.
Ainakin tähän asti.
– Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kesälomasta tulee tänä vuonna hieman erilainen kuin aikaisemmin, sanoo suomalaista kesälomaa tutkinut kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen Turun yliopistosta.
– Ollaan paljon enemmän kotona ja mökeillä. Maantiet varmasti kiidättävät väkeä mummolaan ja mökeille. Kesälomasta tulee aika kotimainen.
Kesällä monissa meissä herää pieni maalainen. Mökki ja maaseutu on edelleen se tyypillinen tapa viettää kesälomaa.
– On. Yhä edelleen. Sen tunnistaa parhaiten juhannuksesta. Jos ajattelee miltä kaupungeissa juhannuksena näyttää, on se aika ilmiselvää. Ja kesäloma itsessään – on vaikea ajatella yhtä pyhää asiaa joka koskisi kaikkia ilman tunnustusta, näin sanotaan. Kesäloma on jollain tavalla rakentunut meihin näinä vuosikymmeninä sisään niin että me emme osaa ajatella että se olisi jotain, mitä ei olisi.
Palkallinen kesäloma on kuitenkin yllättävän nuori ilmiö.
Sata vuotta palkallista kesälomaa
Ensimmäisen kerran palkallisesta lomasta säädettiin vasta sata vuotta sitten, vuoden 1922 työaikalain yhteydessä. Työsuhteen pituudesta riippuen lomaa sai neljästä seitsemään päivää vuodessa.
– Se oli ihan valtava muutos, koska se toi loman käsitteen niillekin, joilla sitä aikaisemmin ei ollut, sanoo Kaartinen. –Se oli aika vallankumouksellista meillä. Aikaisemminhan lomaoikeus oli vain herrasväellä, jolla oli siihen varaa.
Ennen työaikalakia vapaista sovittiin Suomessa paikallisesti. Jos lomaa ylipäänsä sai, oli se palkatonta.
1930-luvulla kansainvälinen työjärjestö ILO alkoi ajaa työntekijöille parempia lomia. Suomessa säädettiin vuosilomalaki 1938. Yli puolen vuoden työsuhteesta sai viiden päivän ja yli vuoden työsuhteista yhdeksän päivää palkallista lomaa. Jos työsuhde oli kestänyt viisi vuotta, lomaa sai 12 päivää.
Suomessa ensimmäistä uuden lain mukaista lomaa vietettiin lämpimänä ja aurinkoisena kesänä -39.
– Varsinkin se -39 tullut laajempi vuosilomalaki toi kaikille palkansaajille jonkun näköisen lomaturvan. Pikkuhiljaa se ehkä rakensi sellaista maailmaa, jossa loma on muotoutunut sellaiseen merkitykseen, mitä se nyt meillä tällä hetkellä on.
1960-luku oli lomailun vedenjakaja
Vuoden –60 vuosilomalaki pidensi jälleen lomia. Yli kymmenen vuoden työsuhde toi nyt neljä viikkoa palkallista lomaa.
– 60-luku oli valtava vedenjakaja meidän lomailussa, sanoo professori Kaartinen.
–Se oli ihan hurja murros, silloin tapahtui niin paljon kaikkea. Autot yleistyivät, automatkailu alkoi, telttaretket, alettiin suunnata yhä enemmän kohti pohjoista. Samaan aikaan alkoi seuramatkailu.
Neljän viikon palkallinen kesäloma yleistyi 1973. Vuosilomalait eivät kuitenkaan tuoneet tasa-arvoisesti lomaa kaikille. Maataloustöissä olevat saivat lomituksen vasta vuoden –78 laissa.
– Yhä tänäkin päivänä on työntekijöitä, joilla ei ole suoranaista oikeutta kesälomaan, vaikkapa tällaiset pätkätyöläiset ja nollasopimuslaiset, muistuttaa Kaartinen. Täytyy muistaa että vaikka se onkin valtavirtaa että meillä on vuosiloma ja kesäloma, niin ei se edelleenkään kaikkia koske. Mutta joka tapauksessa jokainen askel on kuitenkin aina ollut aikamoinen vallankumous.
Maaseudun ja omavaraisuuden merkitys kasvaa
Muuttaako korona-aika lomailuamme pitkällä tähtäimellä?
– Ajattelisin, että kyllä se muuttaa, pohtii Kaartinen. Se varmasti vahvistaa meidän oman kotimaisen maaseutumme merkitystä. Meillähän on Euroopassa ollut hyvin vahva viime vuosikymmeniä kestänyt buumi elää ja asua maalla ja olla omavarainen tai ainakin lähestyä sitä. Halutaan pitää kanoja ja muitakin eläimiä. Tämä saattaa meillä lisääntyä nyt kun huomataan ettei siellä pienessä huoneistossa keskellä kaupunkia se eristyminen nyt ollutkaan niin kauhean mukavaa.
Ehkä nuoretkin nyt saadaan mökille mukaan.
– Jos jossain vaiheessa pelättiin että nuoret sukupolvet eivät enää haluakaan niitä kesämökkilomia niin uskon että kyllä haluavatkin. Jo nyt tämä ihmisten valtava innostus päästä retkeilemään tuonne maastoon on ollut aika häkellyttävä.
Kaartinen veikkaa, että kun rajat aukeavat, jakautuu väki kahtia. Toiset haluavat ulkomaille, toiset maalle.
– Uskon, että osa suomalaisista ehdottomasti vähentää ulkomaanmatkailua. Toinen osa säntää ulkomaille heti kun rajat aukeavat.
Miten Kaartinen itse aikoo viettää tulevan kesälomansa? Kotona, maalla.
Katso Puoli seitsemän -ohjelman juttu aiheesta: