Suomessa on eletty koronaepidemian takia poikkeuksellista arkea nyt jo useampi viikko.
Käykö aika neljän seinän sisällä pitkäksi? Ärsyttääkö, kun et voi nähdä kavereitasi? Alkavatko muiden perheenjäsenten naamat kotona jo kyllästyttää?
Hypätään parisataa vuotta ajassa taaksepäin ja katsotaan, miltä korona-aikana ihmisiä tuskastuttavat asiat näyttäisivät 1800-luvun näkövinkkelistä katsottuna.
Korona-ajan pulma 1: Kotona ei ole mitään tekemistä
200 vuotta sitten ei ollut somea, suoratoistopalveluita tai taulutelkkaria. Lapset leikkivät itse valmistamillaan käpylehmillä ja puupyssyillä tai rakentelivat metsässä majoja. Teinit eivät ahdistuneet kotona tekemisen puutteesta, sillä monet heistä olivat muuttaneet jo rippikoulun jälkeen pois kotoa ja lähteneet töihin.
Iltaisin aika 1800-luvun kodeissa kului esimerkiksi kuunnellen, kun yksi perheenjäsenistä luki muille ääneen tai kertoi arvoituksia. Samalla voitiin tehdä käsitöitä. Lisäksi kodeissa leikittiin seuraleikkejä, kuten avaimen piilotusta. Siinä yksi piilotti avaimen tai jonkin muun pienen esineen, ja muut etsivät sitä.
Tylsistyminen olisi muuten voinut olla 1800-luvun ihmisille suoranaista herkkua. Parisataa vuotta sitten varsinkaan rahvaan perheissä joutilaisuuteen ei ollut arjen askareiden keskellä mitään mahdollisuutta, eikä toimettomuutta muutenkaan katsottu hyvällä.
Korona-ajan pulma 2: Ärsyttää, kun ei voi nähdä kavereita kasvotusten
Voit kuitenkin todennäköisesti puhua ystäväsi kanssa puhelimessa tai soittaa hänelle videopuhelun.
1800-luvulla yhteyttä pidettiin kirjoittamalla kirjeitä. Joskus niiden saapumista saattoi joutua odottamaan pitkäänkin. Puhelimet yleistyivät laajassa mittakaavassa vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Kun koronarajoitukset lopulta päättyvät, pääset luultavasti tapaamaan läheisiäsi hieman vaivattomammin kuin 1800-luvun suomalaiset. 200 vuotta sitten kulkeminen oli hidasta ja etäällä asuvat ihmiset joutuivat ehkä kävelemään kilometritolkulla, jotta pystyivät näkemään ystäviään tai sukulaisiaan.
Ihmisten tarve tavata muita ja kokoontua yhteen oli kuitenkin olemassa aivan samalla tavalla tuolloin kuin nytkin. Esimerkiksi entisajan nuoret tapasivat mielellään piiritansseissa eli niin kutsutuissa piirinpyöriäisissä.
Korona-ajan pulma 3: Pinna kiristyy, kun kaikki ovat kotona
1800-luvullakin pinna saattoi joskus kiristyä, mutta sen kanssa pärjättiin, koska asialle ei voinut paljoa. Monissa perheissä asuttiin nykyoloihin nähden hyvin pienissä ja ahtaissa tiloissa, vaikka perheet olivat paljon isompia kuin tänä päivänä.
Toki entisaikanakin haluttiin välillä rauhaa perheenjäseniltä, ja pitkien talvien jälkeen perheenäidit pukkasivat mielellään lapset ulos leikkimään keskenään.
Useimmiten myös mahdolliset palkolliset sekä isovanhemmat asuivat saman katon alla. Ihmisten elinikä tosin oli lyhyempi kuin nyt, joten vanhusväestöä oli vähemmän kuin nyky-Suomessa.
Yksin asuminen oli parisataa vuotta sitten paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä. Usein esimerkiksi naimattomat, lapsettomat sisarukset asuivat yhdessä tai jäivät asumaan lapsuudenkotiin.
Korona-ajan pulma 4: Lapset joutuvat olemaan etäopetuksessa
Lapsilla on kuitenkin mahdollisuus käydä koulua, vaikka siihen käytettävät menetelmät ja arjen järjestyminen voivat tällä hetkellä raavituttaa päätä.
Parisataa vuotta sitten osalla lapsista ei ollut mitään asiaa koulutuksen piiriin, vaikka siihen olisi ollut palavakin halu. 1800-luvun alkupuolen ja puolivälin paikkeilla koulunkäynti oli ennen kaikkea sivistyneistöperheiden lasten oikeus.
Etäopiskelua oli myös 1800-luvulla. Silloin lapset opiskelivat kotona ja kävivät esittämässä osaamistaan niin sanotuilla lukukinkereillä.
Kansakouluasetus annettiin Suomessa 1866, jonka jälkeen kansakouluja alettiin perustaa ensin kaupunkeihin ja sitten maaseutupaikkakunnille. Pitkään sen jälkeenkin iso osa maaseudun lapsista sai oppinsa kiertokouluissa, jossa koulurakennusta ei ollut, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen.
Korona-ajan pulma 5: Kunto romahtaa, kun ei pääse kuntosalille tai jumppaan
Kunnostaan on kuitenkin mahdollisuus pitää huolta myös korona-aikana, vaikka se vaatii totutuista rutiineista poikkeamista. Moni on löytänyt viime viikkoina tiensä lenkkipoluille tai jumppaa nyt olohuoneessaan.
1800-luvun ihmisellä olisi ollut vaikea ymmärtää ajatusta esimerkiksi lenkille lähtemisestä kunnon kohottamisen takia. Parisataa vuotta sitten liikuntaa ei harrastettu kuten nyt, vaan fysiikka pysyi kunnossa esimerkiksi polttopuita pilkkomalla.
Varsinainen urheileminen yleistyi 1900-luvun mittaan.
Lue uusimmat tiedot koronavirusepidemiasta tästä.
1800-luvun arkielämästä kertoi juttuamme varten Oulun yliopiston akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti, joka on erikoistunut lapsuuden ja nuoruuden historiaan.
Jutun keskusteluosio on auki 13. huhtikuuta kello 23:een saakka.