Ylen perjantaina 10. tammikuuta julkistamassa mittauksessa kannatustaan nostivat kolme menneiden vuosikymmenten suurta puoluetta: kokoomus, SDP ja keskusta.
Vanhan vallan haastajien vauhti hyytyi. Perussuomalaisten kannatuksen nousu pysähtyi ja vihreiden suosio putosi selvästi.
Mittaustulosta ei voi kuitenkaan pitää varmana merkkinä siitä, että kolmen suuren puolueen hegemonia palaisi alkaneella vuosikymmenellä.
Pidemmällä aikavälillä gallupit ovat kertoneet päinvastaisesta trendistä, perussuomalaisten ja vihreiden kannatuksen vakiintumisesta melko korkealle tasolle.
Perussuomalaiset on nyt kannatuksella mitattuna Suomen suurin puolue. Vihreät on yltänyt viime kuukausina vuoroin sijoille kolme ja neljä.
Vanhojen suurten puolueiden pudotuspeli on käynnissä.
Tehottomuus vaivaa vanhoja valtapuolueita
SDP, kokoomus ja keskusta ovat käsittämättömän tehottomia organisaatioita siihen nähden, kuinka mahtavat korporaatiot niillä kaikilla on tukenaan.
Noilla kolmella puolueella on taustavoiminaan esimerkiksi kirjava joukko ammattiliittoja, työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjä, maataloustuottajien organisaatioita, kauppakamareita, useita tutkimuslaitoksia, ajatuspajoja ja sivistysliittoja.
Kaikista noista resursseista huolimatta SDP, keskusta ja kokoomus eivät ole pystyneet sementoimaan valta-asemaansa. Se murenee.
Lyömättömät uhkakuvat: ekokatastrofi ja kansainvaellukset
Perussuomalaisilla ja vihreillä ei ole vastaavia kainalosauvoja tukenaan.
Itse asiassa sekä perussuomalaiset että vihreät karsastavat korporatiivisia rakenteita ja niiden valtaa. Siitä huolimatta nuo kaksi puoluetta pärjäävät vallan mainiosti.
Perussuomalaisten ja vihreiden menestys johtuu paljolti siitä, että ne ovat nostaneet esiin kansalaisten arvioitaviksi vastaansanomattoman tehokkaat uhkakuvat tulevaisuudesta.
Vihreiden visiossa ihmiskuntaa uhkaa ekokatastrofi. Perussuomalaisten näyssä Suomea uhkaavat köyhistä etelän kehitysmaista Eurooppaan suuntautuvat kansainvaellukset.
Vihreät onkin luonut itsestään mielikuvaa puolueena, joka työskentelee vahvimmin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Maahanmuuton vastaisella politiikallaan perussuomalaiset ovat puolestaan rakentaneet itselleen mainetta suomalaisen elämäntavan puolustajana.
Asian voi myös ilmaista kääntäen: vihreät ja perussuomalaiset ovat osanneet reagoida tiettyihin kansalaisten huoliin – ympäristöongelmiin ja maahanmuuttoon – huomattavasti aikaisemmin kuin niin sanotut vanhat puolueet.
Ulkoinen uhka on poliittinen työkalu vailla vertaa
Perussuomalaisten ja vihreiden esiinnostamat uhkakuvat ovat monella tapaa erinomaisia politiikan työkaluja.
Nuo uhat kohdistuvat Suomeen pääosin ulkoapäin. Niistä puhuvan ei tarvitse välttämättä jakaa suomalaisia syyllisiin ja syyttömiin.
Skenaariot kansainvaelluksista ja ekokatastrofista koskettavat kansalaisia syvästi, koska niissä on kyse ihmisen olemassaolon edellytyksistä ja turvallisuudesta.
Tällaiset poliittiset teemat herättävät niidenkin ihmisten huomion, joita päivänpolitiikka ei kiinnosta lainkaan.
Vanhoilla puolueilla ei ole vahvoja uhkakuvia työkalupakeissaan
Uhkakuvat ovat aina olleet puolueiden ja taitavien poliitikkojen työkaluja. Myös vanhat valtapuolueet ovat osanneet niitä käyttää.
Sotienjälkeisessä Suomessa sekä porvarilliset puolueet että sosialidemokraatit käyttivät hyväkseen kommunismin uhkaa. 1960- ja 1970-luvuilla vasemmisto puhui ydinsodan uhasta ja sai huomattavan osan nuorisosta puolelleen.
Nykyään SDP, kokoomus ja keskusta nostavat puheeksi paljon pienempiä vaaroja kuin vihreät tai perussuomalaiset.
Sosialidemokraatteja huolestuttaa ennen muuta suomalaisen hyvinvointivaltion mureneminen, kokoomusta Suomen teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen ja keskustaa alueellisen tasa-arvon taantuminen.
Noista ongelmista puhuminen on tärkeää, mutta moisilla teemoilla tuskin saa aikaan nukkuvien ryntäystä vaaliuurnille.
Vahva uhkakuva luo kuvaa puolueen politiikan ytimestä
Jotta uhkakuvilla olisi merkittävää vaikutusta kansalaisten tunteisiin ja mielipiteisiin, niitä pitää toistaa alinomaa.
Tällöin ne vahvistavat samalla mielikuvaa puolueen päämääristä, arvoista ja identiteetistä.
Juuri näin perussuomalaiset tekevät puhuessaan maahanmuutosta ja sen seurauksista, samoin vihreät kertoessaan ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta.
Perussuomalaisten ja vihreiden maalaamissa uhkakuvissa kiteytyy tarkasti noiden puolueiden politiikan ydinasia eli fokus.
Perinteiset mahtipuolueet eivät pysty määrittelemään yhtä tiivistä fokusta politiikalleen.
Se on vaikeaa myös siksi, että kaikkien noiden kolmen puolueen aatteellinen ydin on hämärtynyt viime vuosikymmenten aikana.
Vetoavatko eturyhmäpuolueiden agendat kansaan kylliksi?
Keskusta, SDP ja kokoomus ovat pohjimmiltaan eturyhmäpuolueita.
SDP syntyi palkkatyössä olevien ihmisten edustajaksi, kokoomus ajamaan porvariston ja maalaisliitto (=keskusta) talonpoikien sekä maaseutuväestön asiaa.
Maan johtoasemasta kilpaillessaan nuo perinteiset “kolme suurta” alkoivat havitella kannatusta kaikista kansankerroksista. Sen seurauksena ne ovat muuntautuneet yhä enemmän yleispuolueiksi.
Nykyisin äänestäjien on melko vaikea tajuta, keiden asialla mikin noista puolueista tosiasiassa on.
Eturyhmäpoliikkaa harjoittavat puolueet hallitsevat yhä poliittista keskustelua leipälajeissaan. Niitä ovat esimerkiksi tulonjakoon, työllisyyteen, talouspolitiikkaan, tasa-arvoon tai alueelliseen kehitykseen liittyvät kysymykset.
Vaikka nuo aiheet vaikuttavat kansalaisten elämään päivittäin, ne eivät ehkä enää ole niitä asioita, jotka kansalaisten mieliä eniten painavat.
Julkisen keskustelun aiheet määrittävä puolue saa voiton avaimet
Vihreiden ja perussuomalaisten poliittiset kärkiteemat, ilmastonmuutos ja maahanmuutto, kytketään tätä nykyä aina myös esimerkiksi taloudesta, tulonjaosta ja työllisyydestä käytävään keskusteluun.
Näissä yhteyksissä ilmastonmuutos ja maahanmuutto saatetaan nähdä sekä uhkina että mahdollisuuksina. Tapahtui niin tai näin, näistä teemoista keskustelu hyödyttää vihreitä ja perussuomalaisia.
Siitä pitäen, kun ilmastonmuutos ja maahanmuutto nousivat keskeisiksi teemoiksi poliittisessa keskustelussa, perussuomalaiset ja vihreät ovat näyttäytyneet poliittisen kentän vastapooleina.
Debatti on vaikuttanut noiden puolueiden kaksintaistelulta. Menneiden vuosien “kolme suurta” ovat jääneet milteipä kiistan sivustakatsojiksi.
Tämä on merkittävä voitto vihreille ja perussuomalaisille. Puolueiden keskinäisessä kannatuskilvassa hyvin oleellinen asia on nimittäin se, mitkä teemat hallitsevat julkista keskustelua perinteisissä tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa.
Jokainen puolue pyrkii vaikuttamaan monin tavoin poliittisen keskustelun agendaan. Nykyisin sitä on helpointa ohjata ja manipuloida sosiaalisen median kautta.
Tässä pelissä perinteiset mahtipuolueet kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit ovat altavastaajina.
Vihreiden ja perussuomalaisten asema on helpompi. Niiden korostamat uhat eivät poistu päiväjärjestyksestä pitkiin aikoihin.
Lue myös:
Temppu ja miten se tehdään – muut puolueet seuraavat huolissaan perussuomalaisten voittoisaa rymistelyä sosiaalisessa mediassa
Analyysi: Marinilla ja Kulmunilla syytä hymyyn
Pystyykö perussuomalaiset lunastamaan lupauksensa toisenlaisesta maailmasta? Monipuoluedemokratiassa vastaus tähän on aina ei, sanoo politiikan asiantuntija