Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, 34, olisi hyvin todennäköisesti noussut ministeriksi jo Juha Sipilän hallituksen aloittaessa, mutta valitsi itse toisin.

– Poikani lopetti rintaruokinnan sinä päivänä, kun hallitusneuvottelut alkoivat. Tuli sellainen voimakas olo, että minusta ei ole yhtä aikaa sylivauvan hoitamiseen ja soten vetämiseen, Saarikko kertoo.

Annika Saarikko

Hän sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen pääministerille, joka rakensi erityisjärjestelyn. Sote-vankkuria vetäisi kaksi vuotta Juha Rehula ja Saarikko ottaisi tältä ministerinsalkun vasta hallituskauden puolivälissä.

Suunnitelma toteutui, mutta sote ei.

Saarikko sai käsiinsä järkälemäisen uudistuksen, jonka valinnanvapauspykälät olivat törmänneet perustuslakiongelmiin ja ne piti valmistella uudestaan. Saarikosta tuli kasvot jo lähes surullisenkuuluisalle jättihankkeelle, jonka käänteistä harva on jaksanut pysyä perillä, vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden merkittävyyden ymmärtää jokainen.

Tätä haastattelua tehtäessä varmistui, että sote lykkääntyy jälleen ainakin vuodella. Tilanne kirvoittaa sinnikkäältä ministeriltä jo annoksen epätoivoa.

– Sote on niin iso asia, että sitä on mahdoton selittää. Se on ehkä kokoluokaltaan liian iso Suomen uudistumiskykyyn nähden, Saarikko sanoo.

Mutta ei Saarikko ole luovuttanut. Jo 26-vuotiaan puolueensa puheenjohtajistoon noussut ja neljän eri ministerin erityisavustajana toiminut poliitikko tietää, ettei sen helppoa kuulunut ollakaan.

"Pieni ruuhkavuosikokemus ehti muodostua"

Annika Saarikko asuu perheineen kahta kotia Helsingissä ja Turussa. Ministerin kalenterista selviää, että arkityöpäivät ovat lähes järjestään ainakin 12-tuntisia. Päälle tulee etätöitä kotoa ja velvoitteita on yleensä myös viikonloppuisin.

Saarikko kertoo satsaavansa Turussa vietettäviin sunnuntaipäiviin perheen kanssa, muuta vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Työmuistioiden ja sanomalehtien lisäksi ministeri kertoo ehtivänsä lukea lähinnä lasten satukirjoja ja lehtien kirja-arvosteluja.

– Mitään spontaania ei ehdi tehdä. Arki on hyvin riisuttua.

Töissä on haastattelupäivänäkin täysi rähinä päällä. Saarikko on edellisenä iltana käynyt puhelinneuvotteluja soten siirtymisen seurauksista Linnanmäen huvipuistosta, koska Helsingin-kodissa on kylässä viisihenkinen lapsiperhe.

Yöllä kolmevuotias Aarni-poika on valvottanut kurkkukivun vuoksi ylimääräisen tunnin.

– Kun sitten varhain aamulla kiskoin itseni EU-ministerivaliokunnan kokoukseen, niin kyllä siinä pieni ruuhkavuosikokemus ehti muodostua, Saarikko hymähtää.

Saarikko sanoo soten valmistelun, hidastusten ja kiivaiden neuvottelujen vieneen paljon aikaa töiltä, joihin perhe- ja peruspalveluministerinä mielellään muutoin tarttuisi. Muissa maissakin olisi hyvä vierailla.

Saarikko toteaa terveyspolitiikan olevan mitä kansainvälisin politiikan haara, mutta ulkomaanmatkoille sote-ministeri on ehtinyt vain kolmesti. Niistäkin yksi reissu jäi pahasti kesken.

– Toukokuussa lähdin WHO:n yleiskokoukseen Geneveen, mutta Riina (Nevamäki, pääministerin erityisavustaja) soitti heti aamukuudelta perään, että tule pois sieltä. Joku sote-tilanne se silloinkin oli, Saarikko muistelee.

Mikä hallituspohja veisi soten maaliin?

Soten uusi lykkääntyminen on vastuuministerille henkilökohtainen pettymys. Saarikon mukaan se ei merkitse katastrofia tai "heinäsirkkojen aikaa", mutta epävarmuuden jatkumisessa on riskinsä ja viivytyksellä hintansa.

– Tämän epävarmuuden äärellä moni kunta on päätynyt isoihin ulkoistuksiin. Ja tietysti se maksaa, kun pidetään rinnakkain kuntajärjestelmää ja maakuntien valmistelua.

Soten lopullisen muodon kannalta tärkeä välietappi on vaalit ensi keväänä. Niissä ratkeaa, millä hallituspohjalla sote viedään toteutukseensa vai viedäänkö sitä. Tällä hetkellä SDP johtaa mielipidetiedusteluja ja on siten ykkösehdokas pääministeripuolueeksi.

SDP on torjunut kokoomuksen ajaman valinnanvapausmallin, mutta puolueen aluekuntamallilla on selviä yhtäläisyyksiä keskustan maakunta-ajatteluun.

Saarikko ilmoittaa, että häneltä on turha yrittää tiristää suosikkia seuraavaksi hallituspohjaksi. SDP:n sote-kannat eivät häntä kuitenkaan oikein vakuuta.

– Minullahan on punamultarakkautta elämässä paljon. Mutta keskusta ja kokoomus ovat joutuneet viemään poliittiset tavoitteensa konkretiaksi ja sovittamaan ne yhteen. Kukaan ei tiedä, mikä se demareiden sote-malli oikein olisi.

Punamultarakkaudella Saarikko viittaa puolisoonsa, valtiovarainministeriön virkamieheen Erkki Papuseen, joka on demari. Papusella ei ole kuitenkaan tekemistä puolueen sote-linjausten kanssa.

Saarikkoa ärsyttää myös demarijohtoinen arvostelu hallituksen "lehmänkaupoista" sote-uudistuksessa. Oppositio syyttää, että keskusta ja kokoomus ovat uhranneet hyvän lainvalmistelun omille ideologisille tavoitteilleen maakuntahallinnosta ja valinnanvapaudesta.

Saarikko heittäytyy sarkastiseksi.

– Ajatella, että sote-uudistuksessa on keskustan ja kokoomuksen tavoitteita mukana. Sehän on perin erikoista, kun maassa on keskustan ja kokoomuksen hallitus!

Kuntien sooloilu harmittaa - "Nykyjärjestelmää ei kyetä johtamaan"

Saarikon mukaan hallituksen ajaman maakunta- ja sotemallin avulla huomio siirtyy erikoissairaanhoidosta perustason palveluihin. Lisäksi uudistus tuo ryhtiä sote-palveluiden valtakunnalliseen ohjaukseen.

Ministeriä silmin nähden ärsyttävät joidenkin kuntien sote-sooloilut ja ministeriötäkin työllistäneet ulkoistuskuviot.

– Tätä sotea ei Suomen nykyjärjestelmässä pystytä johtamaan ja ohjaamaan. Tämän hallituksen mallin yksi ydinasia on, että syntyy valtion ja maakunnan välinen vuorovaikutus ja ohjaus.

Kuntien toiminta on suorastaan suututtanut Saarikkoa ministerivuoden aikana.

– Vanhuspalvelulaki on hyvä, mutta en voi taata, että kunnat toimivat sen mukaisesti.

Ministeri epäilee ääneen, ovatko hallituksen kunnille osoittamat rahat menneet sinne, minne piti.

- Hallitus laittoi 70 miljoonaa euroa lisärahaa omaishoitoon. Ovatko kunnat laittaneet sen rahan sinne? Hallitus osoitti 10 miljoonaa euroa vuodessa lapsiperheiden kotiapuun. Laittoivatko kunnat sen rahan sinne? Ohjausmekanismien selkiyttäminen on se syy, minkä takia tätä sotea kehtaa puolustaa.

"Puheenjohtaja-ainesta" – Mitä ministeri haluaa tehdä isona?

Vaikka sote voi vielä hyvinkin karahtaa kiville, Annika Saarikolle povataan loistavaa tulevaisuutta politiikassa. Ahkeruutta, asiaosaamista ja karismaakin löytyy.

Eräs keskustavaikuttaja kertoo, kuinka yksittäinen Saarikon puheenvuoro kevättalvella 2010 sai useamman keskustalaisen siltä istumalta pyytämään tuolloin 26-vuotiasta naista varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Lahden puoluekokouksessa ehdokkaan muutaman minuutin esittäytymispuhe "voitti lopullisesti ihmisten sydämet".

– Sukupolvensa aivan ehdoton poliittinen lahjakkuus, kuuluu konkarin arvio.

Saarikko pääsi nuorena mukaan sisäpiiriin, joka puheenjohtaja Juha Sipilä ympärilleen loi. Viime vaaleissa Saarikko oli rakentamassa keskustan vaaliohjelmaa, sai toistakymmentä tuhatta henkilökohtaista ääntä ja osallistui hallitusneuvotteluihin.

Mutta kiinnostaako Saarikkoa itseään nousujohteisen uran jatkaminen aina puheenjohtajaksi asti?

Jo kerran Saarikko on asettanut perheensä poliittisen uranousun edelle. Ministerintyöhön hän sanoo suhtautuvansa väliaikaisena projektina, jonka jaksaa hoitaa täysillä, koska se ei kestä koko elämää.

Tavoitteletteko puheenjohtajan paikkaa Juha Sipilän jälkeen?

– Se ei ole minulle mitenkään ajankohtainen kysymys. Keskusta on juuri valinnut Juha Sipilän jatkamaan.

Kuiskitaan, että olette vahva kandidaatti tulevaksi puheenjohtajaksi, mutta samalla epäillään, haluatteko sitä itse?

– No niinhän sinä voit kirjoittaa sinne juttuun, Saarikko sanoo pidättyväisesti.

Seuraavaksi sotu-uudistus: "Varoisin möhkäleitä"

Annika Saarikko vakuuttaa, että on jokaisena ministeripäivänään kävellyt työpaikalleen iloisena. Ja vaikkei hallituksen sote ole täydellinen ja sitä voidaan vielä matkan varrella joutua muuttamaan, se kannattaa nyt toteuttaa.

– Suomi ei mene kauheasti eteenpäin, jos me vaalikeskustelussa jahnataan vain siitä, että kuka peruu mitäkin.

Jo kuudes hallitus tekee Suomeen sote-uudistusta. Viime viikkoina riidat eduskunnan valiokuntien aikatauluista ovat synkentäneet poliittista tunnelmaa ja kiristäneet puolueiden välejä.

– Siellä ilmapiirissä on kyllä jotain aika tahmeaa tällä hetkellä, Saarikko muotoilee.

Ministeriä itseään kiinnostaisi jo päästä rakenteiden rukkaamisesta sisältöihin. Erityisesti vanhuspalvelut kaipaisivat uudistamista, Saarikko katsoo.

– Kipein asia ministerivuodelta ei ole keskeneräinen sote, vaan vanhustenhoito Suomessa.

Jos sote aikanaan valmistuu, kansalaiset saavat ryhtyä ihmettelemään sotua, sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistusta. Annika Saarikon mukaan sote-ongelmista kannattaisi silloin ottaa oppia, koska sotu-harjoitus voi olla vieläkin kinkkisempi.

– Se on vähän kuin kiky ja sote yhdessä, kun siihen tulevat työmarkkinajärjestötkin vielä tiiviisti mukaan. Varoisin möhkäleitä ja katsoisin uudistusta enemmän vaihe kerrallaan. Tämä ei ole moite pelkästään itselleni tai tälle hallitukselle, vaan oppi meille kaikille Suomen uudistumiskyvystä.