Ylen presidentinvaalitenttien sarja jatkui torstaina keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen vierailulla. Vanhasen puhetta ja esiintymistä kommentoivat Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala, tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.
Arviot Matti Vanhasen suorituksesta
Johanna Vuorelma:
1) Vanhasen esiintyminen tänään oli tasapainoinen: hän haastoi istuvaa presidenttiä mutta ilman syntipukkipuhetta ja mustamaalaamista. Vanhanen tarjosi analyysin siitä, miten Suomi asemoituu maailmanpolitiikassa: keskinäisriippuvuuden ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaja, johon voi luottaa kumppanina. Kansallisen yhtenäisyyden painottaminen omakohtaisen sukutarinan kautta toi puheeseen tunnetta, joka muuten oli aika ohutta koko esiintymisen ajan.
2) Kritiikkiä täytyy esittää siitä tavasta, jolla Vanhanen siirsi vastuun omista epäselvistä Krim-puheistaan lukijalle ja väitti hänen mielestään väärien tai liioiteltujen tulkintojen johtuvan "vaaliherkkyydestä" ja "vaalikuumeesta". Helsingin Sanomien haastattelussa Vanhasen esittämä kanta ei kuitenkaan tarjonnut muuta tulkintaa kuin sen, joka siitä laajasti tehtiin. Osoittaa poliittista johtajuutta kantaa itse vastuu puheistaan eikä syyttää vastaanottajaa, kun sanomisia kyseenalaistetaan.
3) Arvioni on, ettei Vanhanen kilpaile äänistä niinkään Väyrysen kanssa vaan Niinistön kanssa. Väyrysen ja Huhtasaaren vaaliteemat ovat lähimpinä toisiaan, joten Väyrysen käymä kamppailu suuntautuu pikemminkin Huhtasaaren suuntaan. Voi hyvin olla, että tämänpäiväisen esiintymisen jälkeen Vanhanen saa lisää kannatusta niiltä, jotka epäröivät sen suhteen, mikä todella on Niinistön Nato-kanta ja joita viehättää Vanhasen ruumillistama jatkuvuuden tae suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa.
Antti Mustakallio:
1) Vanhasen esiintymisessä puhui kokemus ja itsevarmuus. Vaikka Vanhanen ei olekaan puhujana valloittava tai innostava, hänellä on tiettyä karismaa, joka välittyy levollisena itsevarmuutena. Hän pääsee parhaimmillaan puhuttelemaan kuulijoita, koska mitkään muistiinpanot eivät ole hänen ja yleisön välillä. Sujuvasti pidetty, johdonmukainen puhe viestii myös valmistautumisesta ja siitä, että hän ottanut tehtävän tosissaan. Se kertoo siitä, että puhuja kunnioittaa yleisöään ja haluaa palvella heitä. Mielestäni Vanhanen osoittaa esiintymisessään sellaisia hyveitä, jotka sopivat hyvin presidentille.
2) Vaikka puhe oli sujuvasti pidetty ja läpiajateltu kokonaisuus, se ei ehkä kyennyt kuitenkaan pureutumaan kuulijoiden sieluihin ja mieliin. Puheessa käsiteltiin kyllä presidentin tehtävän kannalta tärkeitä aiheita: ulkopolitiikka, puolustus, talous, kansallinen eheys. Mutta näiden aiheiden käsittely tapahtui ylätasolla. Miten ne konkretisoituvat ihmisten elämässä? Miksi ne ovat ihmisille, äänestäjille, tärkeitä?
Poliittisen kielen taitava hallitseminen – minkä Vanhanen eittämättä osaa – johtaa helposti siihen, että sitä käytetään suodattamattomasti. Tässä oli havaittavissa tätä ongelmaa. Olisin odottanut myös enemmän henkilökohtaista särmää ja heittäytymistä, mikä olisi tehnyt puheen kiinnostavammaksi. Vertailun vuoksi: Torvaldsin puheessa oli yksi johtava teema läpi puheen – Hylkysyrjä eli kahtiajako. Vastaavaa ei Vanhasen puheesta löytynyt.
Esityksestä tuli hieman luettelomainen. Olisin myös odottanut ongelmien osoittamista, ratkaisuehdotusten tarjoamista ja kuulijoiden motivoimista, selkeämpää tulevaisuuden visiota, kun nyt kerran Vanhanen haluaa (monen muun ohella) profiloitua tulevaisuuden johtajana.
3) Vanhanen tunnistaa itsekin hyvin, että ei ole mikään ”kansanmies”, eikä pyri itseään muuksi muuttamaan. Falskius näkyisi heti. Nämä ovat hyviä havaintoja. Silti hänen haasteenaan on se, että etenkin kun politiikka on viime vuosina entistä enemmän henkilöitynyt, ei ole merkityksetöntä, että poliitikon persoona kiinnostaa ihmisiä. Vanhanen sanoo tähän haasteeseensa, että merkityksellistä on asiaosaaminen – jossa hän tietenkin on oikeassa. Mutta ihmisen (äänestäjän) mieli toimii vähän eri tavalla.
Asiaosaamista Vanhanen pääsi näyttämään tässäkin haastattelussa. Järeä kokemus EU-asioista ja etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä tuli jälleen esille. Vanhasella on kokonaisvisiota, eikä hän askartele detaljitason näpertelyjen kanssa. Hän näkee selvästi, mikä on presidentin rooli ja tontti ja kohdisti Niinistöä kohtaan kritiikkiä sisäpolitiikkaan puuttumisesta.
Hannu Tikkala:
1) Mies joka halusi olla asia. Puheesta ja tentistä tuli mieleen vahvasti Matti Vanhasesta kertovan kirjan nimi. Vanhanen pärjäsi tähän mennessä tenteissä olleista parhaiten, mutta esiintymisestä jäi asiapitoinen maku. Se ei välttämättä riitä, kun hänen pitäisi houkutella keskustalaisia takaisin äänestäjikseen. Niinistö uhkaa viedä suuren potin perinteisesti keskustaa äänestäneistä. Tunnetta olisi pitänyt olla vielä enemmän.
2) Niinistön haastaminen. Puheen perusteella jo näytti, ettei Vanhanen haasta lainkaan istuvaa presidenttiä, vaan vetää omaa linjaansa. Tentin edetessä Vanhanen haastoi istuvan presidentin kolme kertaa. Vanhasen mukaan Niinistön olisi pitänyt puuttua Trumpin puheisiin jo sovituista hävittäjäkaupoista, nostaa esille samalla vierailulla ilmastonmuutos (Pariisin sopimus) ja jättää puuttumatta perussuomalaisten sisäisiin asioihin. Perussuomalaisista Vanhanen haastoi Niinistöä ainakin omaan silmääni ensimmäistä kertaa. Haastaminen oli tasapainoisempaa kuin Väyrysellä.
3) Rento ja hyvä ote. Vanhanen ei lähtenyt ottamaan uutta roolia, vaikka paineita ”kansanmiehen” rooliin olisi. Tämä oli toimiva ratkaisu, kun katsoo, miten hän suoriutui puheesta ja tentistä. Ainakin studioyleisölle rooli näytti toimivan, mutta studioon oli pakkautunut ihmisiä, jotka äänestävät varmasti Vanhasta.