Vuonna 1966 alkanut keskustan ja yhtyneen vasemmiston hallitusyhteistyö, ns. kansanrintamapolitiikka, herätti suuria toiveita eri puolilla.
Näiden oikeutettujen tai utopististen odotusten täyttymättä jääminen mm. kansainvälisten talousongelmien vuoksi oli epäilemättä yksi 70-luvun protestiliikkeitä – vennamolaisuutta ja taistolaiskommunismia – ruokkinut tekijä.
Ohjelmassa tutkitaan kansanrintamapolitiikan taustaa ja presidentti Kekkosen ulkopoliittisten pyrkimysten merkitystä sen synnyssä.